Filippiinit pähkinänkuoressa
Lisää tietoa Filippiineistä esimerkiksi kirjassa Filippiinit – myrskyjen ja mahdollisuuksien saaristo.
| Nimi | Pilipinas Republic of the Philippines Republica de Filipinas |
| Pinta-ala | 300 000 km2 |
| Väkiluku | n. 110 milj. (arvio v. 2020) |
| Asukastiheys | yli 300 as. / km2 |
| Väestönkasvu | n. 2,1 % vuodessa |
| Kaupunkiväestön osuus | 57 % |
| Pääkaupunki | Metro Manila n. 15 milj. asukasta |
| Viralliset kielet | Vuodesta 1987 filippiino (englanniksi ja espanjaksi Filipino, tunnetaan myös vanhalla nimellä pilipino sekä nimellä tagalog tärkeimmän aineistonsa mukaan) ja englanti |
| Valtiomuoto | presidenttivaltainen tasavalta |
| Presidentti vuodesta 2022 | Ferdinand Romualdez Marcos Jr. Tunnetaan lempinimellä Bongbong Marcos |
| Itsenäisyyspäivä | 12.6.1898 (Espanjasta vapautumisen mukaan) |
| YK:n jäsenyys | 1947 |
| Rahayksikkö | peso (P), joka jakautuu 100 centavoon |
| Aikaero Suomeen | + 6 h talviaikaan, kesällä +5 tuntia |
| Etniset ryhmät | Malaijit (tagalogit, visayat, ilokanot ym.), lukuisia alkuperäiskansoja sekä kiinalaisia |
| Uskonnot | roomalaiskatolisia 80 %, muita kristittyjä 10 %, islamilaisia 5 % sekä buddhalaisia ja animisteja |
| Kouluolot | lukutaitoisia 92,3 %, funktionaalinen lukutaitoisuus 84 %, enemmistö suorittaa yläasteen |
| Elinkeinot | Osuus BKT:sta 2007: maatalous 14,1 %, teollisuus 31,3 %, palvelut 54,6 %. |
| Sosiaaliset olot | Suuret elintasoerot. Maanomistus keskittynyt harvoille suvuille. Kolmasosa perheistä elää alle virallisen köyhyysrajan. Työttömiä n. 10 %. |
| Ilmasto | Trooppinen, kuuma ja kostea. Vuorokauden lämpötila +23-30 astetta. Kuiva kausi tammi-huhtikuu, sadekausi touko-joulukuu. |
| Luonnonkatastrofit | Maanjäristykset, hirmumyrskyt (taifuunit), tulivuorenpurkaukset, maanvyörymät, tulvat, hyökyaallot (tsunamit) ja kuivuus ovat tavallisia. |
| Ympäristöongelmat | Metsien hupeneminen, maaperän eroosio, pohjaveden suolaantuminen, rannikkovesien saastuminen, kaupunkien slummiutuminen. |
| Siirtomaahistoria | Espanjalaiset ”löysivät” Filippiinit 1521 ja hallitsivat Meksikon kautta vuoteen 1898, jolloin maa itsenäistyi ensi kerran kansannousun seurauksena. Espanja myi kuitenkin Filippiinit Yhdysvalloille, jonka hallussa maa oli 4.7.1946 saakka. Tiiviit, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset suhteet Yhdysvaltoihin ovat edelleen säilyneet. |
Kansallisia tunnusmerkkejä
Sampagita – kansalliskukka
Sampagita (engl. ja esp. sampaguita, tagalogiksi myös kampupot) on Filippiinien kansalliskukka. Se on jasmiinilaji, jolla on pienet valkoiset, hyväntuoksuiset kukat. Monista sampagita-lajeista tunnetuin on kautta vuoden kukkiva Jasminum sambac, josta tehdään seppeleitä kaulaan ja ranteisiin. Sampagitasta valmistetaan myös hajuvettä.
Tinikling – kansallistanssi
Tiniklingiä pidetään kansallistanssina. Se on suosittu erityisesti Leytellä ja muualla Visayasin saaristossa. Tanssi matkii tikling-linnun liikkeitä, kun se kävelee heinien seassa, juoksee oksien yli tai väistelee riisinviljelijöiden asettamia bambuansoja. Tanssijat – usein mies ja nainen – matkivat tikling-linnun viehkeää nopeutta väistelemällä taitavasti bambukeppejä, joita kaksi vastakkain istuvaa tanssijaa liikuttelee rytmikkäästi lattialla.
Kalabaw (carabao) – vesipuhveli, kansalliseläin
Vaikka vesipuhvelia kutsutaan kansalliseläimeksi ja se on kyntänyt Filippiinien peltoja jo parituhatta vuotta, se tunnetaan nykyisin vain espanjasta periytyvällä nimellä carabao (tagalogiksi kalabaw). Vesipuhveli on todella nimen mukainen; sen täytyy joka päivä päästä veteen uimaan, mieluiten mutakuoppaan, jonka se kaivaa itse mahtavilla sarvillaan. Filippiiniläisille kalabaw symboloi ahkeruutta, jota he pitävät kansallisena piirteenään.
Filippiinienkotka – kansallislintu
Vain Filippiineillä elävä filippiinienkotka, agila ng Pilipinas (Pithecophaga jefferyi) on yksi maailman suurimmista linnuista (siipiväli yli kaksi metriä) ja yksi äärimmäisen uhanalaisista lajeista. Jäljellä on vain muutamia satoja yksilöitä. Suurin uhka lajille on sademetsien hakkuu tärkeimmillä asuinalueilla Mindanaon saarella. Korkealla puunlatvoissa pesivä kotka saalistaa etupäässä apinoita, joten sitä kutsutaan myös apinoita syöväksi kotkaksi.
Bangus – maitokala, kansalliskala
Bangukseen (lat. Chanos chanos) liitetään englanniksi (milkfish) ja suomeksi sana maito, joka ehkä viittaa kalan hyvin vaaleaan väriin ja pehmeään makuun. Bangusta kasvatetaan nykyisin kalanviljelylaitoksissa, minkä vuoksi sitä on laajalti saatavilla kaikkialla Filippiineillä. Maitokala kasvaa noin metrin mittaiseksi ja voi painaa 14 kg. Kansalliskala on arvostettu ruokakala, tunnetuimpia reseptejä mm. rellenong bangus (täytetty maitokala) ja kinilaw na bangus (raakana paikallisen sitruunan kalamansin kanssa). Maitokalan sanotaan symboloivan filippiiniläisten monipuolisuutta, koska sitä valmistetaan niin monella tavalla.
Narra – kansallispuu
Tukeva ja kestävä narra (lat. Pterocarpus), suomeksi manilanpihkapuu, symboloi kansallispuuna filippiiniläisten lannistumattomuutta ja luonteen vahvuutta. Narra sopeutuu monenlaiseen maaperään. Se suojelee tuulilta ja sen leveä katos varjostaa kuumassa ilmastossa. Punertavanruskeasta narrasta valmistetaan huonekaluja ja koriste-esineitä. Veistäjät suosivat narraa materiaalina sen miellyttävän ruusumaisen tuoksun ja kaikenlaiseen ilmastoon tai tilaan soveltumisen takia. Suosio on kuitenkin aiheuttanut narra-puun nopean vähenemisen laittomien hakkuiden takia.
Mango – kansallishedelmä
Kansallishedelmä on mango. Filippiiniläistä mangoa on sanottu maailman suloisimman makuiseksi lajikkeeksi. Kuivattua mangoa viedään moniin maihin.
Filippiineille sijoittuvaa kaunokirjallisuutta suomeksi
Riitta Vartti
Taifuunivuosi.
Kirjayhtymä 1998.
ISBN 951-26-4382-0
”Eletään vuotta 1989, Berliinin muurin sortumisen ja Tiananmenin tapahtumien aikaa. Kaksi ystävätärtä, Leena ja Teija päättävät pitää sapattivuoden ja lähteä Filippiineille. He kun ovat moderneja maailmankansalaisia, lähteminen on heille helppoa. Parastahan on se kun ’ei ole siellä muttei enää täälläkään’, kuten Leena toteaa lentokoneessa istuessaan.
Filippiinit on kuitenkin Teijalle ja Leenalle kulttuurishokki. He kauhistelevat filippiiniläisten vähäistä ympäristötietoutta, paheksuvat muita turisteja, pöyristelevät prostituutiota ja päivittelevät filippiiniläisten vanhakantaista puhetta vallankumouksesta – eihän enää missään puhuta tosissaan maailman vääryyksien oikaisemisesta! Kaiken lisäksi he sentään vain halusivat tulla lepäämään palmujen kuiskeeseen eivätkä osallistumaan vieraan maan sisäisiin ongelmiin.
Riitta Vartti on terävänäköinen havainnoitsija, loistava ajankuvaaja ja verevä tarinaniskijä. Taifuunivuodesta voi jokainen moderni länsimaalainen tunnistaa itsensä.”
Kirjan takakannesta
Suomennettua
Abellana, Esperanza (1999). Jotta pystyisi hengittämään. Teoksessa Kaiverruksia riisinjyvässä. Naisten elämäntarinoita. Toim. Edith Sizoo. LIKE, Helsinki. ISBN 951-578-683-5.
Neljän eri vuosikymmeninä syntyneen filippiiniläisnaisen elämäntarinat.
Kaunokirjallisuutta muilla kielillä
Axelsson, Majgull: Rosario är död. Tiden 1991.
(Myös englanniksi: Rosario Is Dead)
Järkyttävä kuvaus nuoren tytön elämästä ja kuolemasta Filippiinien seksiturismin keskuksissa.
Filippiiniläisistä Suomessa
Sinisalo, Johanna (2000). Ennen päivänlaskua ei voi. Tammi, Helsinki. Romaani. Finlandia-palkinto 2000.
ISBN 951-31-1886-X
Tampereelle sijoittuvassa fantasiaromaanissa homopoika Mikael pelastaa kadulta villin eläimen, peikonpoikasen, ja syöksee itsensä vaarallisten tapahtumien pyörteeseen. Muista henkilöhahmoista kiinnostavin on alakerrassa asuva filippiiniläistyttö Palomita, jonka väkivaltainen aviomies Pentti on hankkinut jonkun Sir Vilin kautta ja kohtelee vankinaan. Vailla koulutusta Palomita on lähtenyt kotoaan Mindanaolta uskoen isänsä ja veljensä tarinaa sairaanhoitajaksi pääsystä. Sen sijaan hän on tietysti joutunut manilalaiseen tyttöbaariin ja sitä kautta vaimovälittäjien kansioihin. Palomitan tarina tuntuu kaikessa mielikuvituksellisuudessaan valitettavan mahdolliselta.
Arteva, Sinikka (2000). Rakastuin ulkomaalaiseen. Myötä- ja vastoinkäymiset kahden kulttuurin parisuhteissa. Tammi, Helsinki.
ISBN 951-31-1870-3.
Kirjassa haastatellaan monen muun ohella myös suomalais-filippiiniläistä paria, Reijo ja Thelma Huttusta. He kertovat tyypillisen tarinan tapaamisestaan Libyassa ja onnestaan Suomessa.
Huttunen, Laura (2002). Kotona, maanpaossa, matkalla. Kodin merkitykset maahanmuuttajien omaelämäkerroissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. ISBN 951-746-362-6.
Kirjassa analysoidaan 73 omaelämäkertaa, joiden joukossa on myös filippiiniläisen ”Marian” kertomus. Hänen tarinansa mottona voisi olla ”vaikeuksien kautta voittoon”: köyhyydestä ja ihmissuhdekurjuudesta Filippiineillä turvalliseen avioliittoon Suomessa.
Ensimmäinen suomennos filippiiniläisestä kirjallisuudesta
Tulikärpänen – filippiiniläisiä novelleja. Toim. Riitta Vartti. Kääntöpiiri 2001.
ISBN 951-8989-56-7.
Vaikuttavia novelleja 13 kirjailijalta, jotka edustavat Filippiinien eri aikakausia ja elämänpiirejä. Filippiinit-seuran naisryhmä PINAYn käännöstyönä syntynyt kokoelma.
Muita
Katso myös: