Filippiiniläiset joululaulut

Filippiiniläiset joululaulut

Riemua sadekauden päättymisestä, rakkaudesta ja seimen lapsesta

Filippiineillä ei sada jouluna lunta, pukki ei aja pulkalla hankien ja nietosten poikki, kuusia ei kaadeta metsästä eikä varpuselta lopu kesäeine koskaan. Päiväkin on siellä yhtä pitkä kautta vuoden, joten jouluna ei ole syytä juhlia edes kääntymistä kohti valoa. Mistä siellä sitten jouluna lauletaan?

Luonnon kiertokulku ei ole tropiikissa yhtä selvä kuin Pohjolassa. Kuitenkin siellä perinteiseen joulun juhlintaan liittyy riisisadon kypsyminen ja sateiden päättyminen. Monissa joululauluissa mainitaan viileä tuuli: “Nadarama ko na ang lamig ng hangin” (tunnen jo tuulen viileyden), “Malamig ang simoy ng hangin” (tuulen henkäys on viileä).

Sanoilla viitataan amihan-monsuuniin, joka alkaa puhaltaa joulun alla koillisesta ja joka vertautuu joulun leppeään tunnelmaan.

Filippiineillä yöt ovat aina pimeitä ja 12-tuntisia, joten valosta on tullut tärkeä koriste-elementti kaikkina aikoina vuodesta joulun lisäksi. Ehkä siksi joulun tärkein koriste on valaistu tähtilyhty eli parol, joka puolestaan on saanut alkunsa Raamatun joulukertomuksen tähdestä. Se on joulun tunnus ja monien laulujen kuvastossa mukana.

Katolisen joulun rieha

Vanhimmat laulut lienevät peräisin espanjalaisten ajalta, jolloin ne tietysti liittyivät katoliseen joulun sanomaan. Perinteen mukaisesti edelleen jouluna kiertelevät laulajat talosta taloon nostattaen joulutunnelmaa ja saaden palkkioksi kolikoita.

Katolisen joulunvieton monista perinteistä on omat laulunsa: lauletaan joulua edeltävistä aamumessuista (Misa de Gallo ja Simbang Gabi) tai joulupäivästä (Araw ng Pasko).

Monet uudetkin laulut riemuitsevat Kristuksen syntymästä, usein tanssin tai suorastaan riehakkaan marssin tahdissa. Näissä lauluissa toistuvat “lapsi on syntynyt”, “Jumala on rakkaus” ja “maassa on rauha” ja muut joulukertomuksen aiheet: seimi, kolme kuningasta (= Itämaan tietäjää), joulutähti ym. Yhdessä laulaminen, kirkossa käyminen ja muu yhteisöllinen kristillisyys korostuu laulujen sanoissa, ei niinkään hartaus. Ehkä tunnetuin näistä ilakoivista kappaleista on Ang Pasko ay Sumapit (joulu on tullut).

Juhla huipentuu jouluyön ilotulitukseen ja ateriaan, jonka sisältö on jo perin “maallinen”, koska se merkitsee siirtymistä ruokapöytään. Siitäkin tietysti on oma laulunsa (Noche Buena), missä äiti syö kanaa ja isoveljen talossa syödään possua, ja on leipää ja juustoa tarjolla aamutunneille asti. Erikseen osoitetaan kiitokset talon isäntäväelle laulussa Sa May Bahay Ang Aming Bati (tervehdyksemme emännälle). Jouluyön rieha on kaukana suomalaisen joulun hiljentymisestä.

Amerikkalaisen joulun lumo

Rekiretket, tonttuparaatit ja valkeat joulut, jotka ovat mahdollisimman kaukana filippiiniläisestä todellisuudesta, ehkä juuri siksi lumoavat monia sukupolvia. Amerikkalaista vaikutusta näkyy joululauluissa, missä kotia koristaa “Krismas Tree” ja joissa “Meri Krismas” on tavallisempi kuin omakieliset toivotukset: Meri Krismas Ang Bati (hauskan joulun toivotus). Lukuisat filippiiniläiset laulut on alun perin kirjoitettukin vain englanniksi.

Näihin lauluihin kuuluvat myös kielikuvat lahjapaketeista, lentävästä joulupukista ja lumiukoista.

Lahjoja odotetaan toki myös Filippiineillä, mutta harvoissa perheissä niitä (vielä) tuo joulupukki. Lahjoja antavat sen sijaan yleensä lapsen kummit. Tunnetussa laulussa lapset käyvät tervehtimässä kummeja, jotka lupaavat heille mitä tahansa mitä nämä toivovat: Mano Po, Ninong Ko (tervehdys, kummini).

Joulu kymmenillä kielillä

Saariston joka kulmalla on luotu myös joululauluja maan eri kielillä. Vanha cebuanoksi alun perin kirjoitettu laulu Kasadya ni’ng Taknaa (siunattu joulunaika) tunnetaan nykyisin paremmin yllä mainitulla tagaloginkielisellä nimellä Ang Pasko ay Sumapit (joulu on tullut). Se on ehkä eniten laulettuja ja soitettuja joulun säveliä. Parol Sa Bintana (tähtilyhty ikkunalla) on myös cebuanolaulu. Tunnettu on myös bisayankielinen Maayong Gabi-i (hyvää / hauskaa iltaa).

Kaipuun joulu, joulun kaipaus

Lukemattomat laulut, jotka on kudottu joulun ympärille, kertovat itse asiassa rakkauden kaipuusta. Lauluissa surraan, että rakastettu ei ole täällä, muistellaan ja toivotaan parempaa tulevaisuutta: Sana Ngayong Pasko (toivottavasti tänä jouluna), Sa Paskong Darating (tulevana jouluna), Pasko Na Sinta Ko (on joulu, rakas), Miss Kita Kung Christmas (kaipaan sinua jouluna) ja Unang Pasko Na Wala Ka (ensimmäinen joulu ilman sinua).

Kaipuu kohdistuu yhä useammin myös kotimaahan, josta on jouduttu lähtemään ja jonne halutaan palata juuri jouluna. Kotiinpaluu vierailta mailta pitkän uurastuksen jälkeen on yhtä joulua: Pasko Ang Damdamin (se on joulun tunnelmaa). Näissä lauluissa soi filippiiniläinen kotimaanrakkaus. Pasko sa Pinas (joulu Filippiineillä) on unelmien kohde, jolle sydän sykkii. Joulu luo optimismia, minne tahansa maailmalla on jouduttukin: Ngayong Pasko Magniningning ang Pilipino (tänä jouluna filippiiniläiset loistavat).

Joulu sinänsä riittää kaipuun kohteeksi, annettiinpa sille sitten mikä tahansa sisältö: Ang Bango Ng Pasko (joulun tuoksu) tuo mieleen muistoja ja Himig ng Pasko (joulun sävel) on kaikkialla, se soi viileässä tuulessa. Joulu on käsite, filippiiniläisten korkein juhla. Pasko na (on joulu) ja Pasko Na Naman (joulu on taas!).