PISA-vertailu ja Filippiinien koulun arviointia, osa 2
13.8.2024, blogi, Pekka Borg
Täytyy antaa pisteet ex-opetusministeri Leonor Brionesille rohkeasta päätöksestä lähteä mukaan koulujen kansainväliseen PISA-vertailututkimukseen, vaikka ennakoitavissa oli filippiiniläisten koululaisten heikko menestys. Kuten sanotaan, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kansainvälisen vertailun avulla saadaan tietoa maan opetuksen tasosta, ja se auttaa näkemään, miten koulua voidaan parantaa.
Filippiinit PISA-vertailussa
Filippiinit oli ensimmäistä kertaa mukana PISA-tutkimuksessa vuonna 2018 ja jälleen vuonna 2022, jolloin PISAan osallistui 81 maata. Tutkimuksessa mitattiin 15-vuotiaiden koululaisten osaamistasoa lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä sekä luovassa ajattelussa. Filippiinit sijoittui vuonna 2022 matematiikan ja lukemisen testeissä sijalle 76/81, luonnontieteissä sijalle 79/81 ja luovassa ajattelussa sijalle 62/64. Tosin on hyvä ottaa huomioon, että vertailusta puuttuu yli 100 kolmannen maailman maata. Niistä monen tulokset oletettavasti alittaisivat Filippiinienkin tason.
Filippiinien tulokset paranivat vuonna 2022 minimaalisesti lukemisessa ja matematiikassa ja pysyivät luonnontieteissä lähes vuoden 2018 tasolla. Kun PISAan osallistuneiden maiden keskiarvot laskivat ja Filippiinien pysyi ennallaan, tuntuu eron kaventuminen muihin maihin pieneltä saavutukselta. Myös maan sisällä erot pienenivät, kun heikoimmin menestyneen kymmenyksen tulokset paranivat ja parhaan kymmenyksen eivät.
PISA-kokeissa mitataan suoritustasoa skaalalla 1–6, jossa 1 merkitsee heikkoa ja 6 huippuosaamista. Taso 2 merkitsee välttävää osaamista, jolla yhteiskunnassa selviytyy minimaalisesti. Vain 24 % filippiiniläisistä koululaisista saavutti lukutaidossa vähintään tason 2. Lukutaitoa arvioitiin tiedonhaun, tekstien ymmärtämisen, arvioinnin ja reflektoinnin perusteella. Matematiikassa 16 % ja luonnontieteissä 23 % filippiiniläisistä koululaisista saavutti edes kakkostason. Vain yksi promille vastaajista pääsi erinomaiseen tasoon 5 ja huippuosaamisen tasoa 6 ei Filippiineillä esiintynyt lainkaan.[1]
Oppilasryhmien välillä oli tuntuvia tasoeroja. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin sekä lukutaidossa että matematiikassa. Luonnontieteissäkin tytöt saivat keskimäärin hieman korkeammat pisteet, mutta ero ei ollut merkitsevä. Kaupunkien koulut menestyivät kaikissa aineissa huomattavasti paremmin kuin maaseutukoulut. Samoin yksityisissä kouluissa oppilaiden keskimääräinen osaamistaso oli parempi kuin valtion kouluissa.
Filippiiniläisten koululaisten menestys muissakin kansainvälisissä vertailututkimuksissa on ollut heikkoa. Neljäsluokkalaisten matemaattista ja luonnontieteellistä osaamista mittaavassa TIMMS-tutkimuksessa vuonna 2019 Filippiinit sijoittui 58 maan joukossa viimeiseksi.[2] Myös Filippiinien sisäisissä tutkimuksissa oppilaiden osaamistaso on ollut toivomisen varaa.
PISA-tuloksia selittäviä tekijöitä
Opetuskieli
Kukin maa päättää, millä kielellä oppilaat vastaavat PISAn tehtäviin. Useimpien maiden oppilaat vastaavat äidinkielellään tai maan valtakielellä, mutta Filippiinit valitsi osallistumiskieleksi englannin. Se osittain selittää sitä, miksi Filippiinit sijoittui vertailuissa viimeisille sijoille. Vaikka Filippiinit haluaa esiintyä englantia puhuvana maana, kansa puhuu pientä eliittiä lukuun ottamatta kotona ja keskenään äidinkielillään (tai sekakielillä kuten Taglish). On ihan eri asia ymmärtää syvällisesti tekstiä ja osata käyttää kieltä kakkoskielellä kuin kotikielellä. Puutteellinen lukutaito ja kielen ymmärrys vaikuttavat myös muiden kouluaineiden osaamiseen.
Monien mielestä oli virhe valita alaluokilla äidinkieli opetuskieleksi englannin sijaan. Kriitikot vaativatkin, että englanti pitää ottaa opetuskieleksi alusta lähtien. He vetoavat esimerkkinä PISAssa parhaiten menestyneeseen Singaporeen, jossa englanti on opetuskielenä ensimmäisestä luokasta lähtien, ja äidinkieli on vain sivuaineen asemassa.
Toiset pedagogit painottavat, että hyvä oppiminen edellyttää vankkaa äidinkielen hallintaa ja että äidinkieltä tulisi käyttää opetuskielenä vähintään kuudennelle luokalle asti. [3] Mm. PISAn kärkijoukkoon kuuluvissa Virossa ja Suomessa opetus on äidinkielistä. Se ei ole estänyt hyvää englannin kielen oppimista. Tutkijat ovat todenneet omasta äidinkielestä lähtevän oppimisen hyödyiksi, että se vahvistaa lapsen identiteettiä ja kulttuurista yhteyttä yhteisöönsä, itsetuntoa ja kielellistä ilmaisukykyä sekä edistää loogista ajattelua ja nopeuttaa uuden oppimista. Omalla kielellä oppimisen on todettu myös vähentävän koulupudokkuutta.[4]
Filippiineillä äidinkielen opetusohjelmasta saatu hyöty on kuitenkin jäänyt puolittaiseksi täytäntöönpanon puutteiden takia. Kirjoja ja opetusaineistoja on huonosti saatavilla eri kielillä, samoin kuin näitä kieliä hallitsevia opettajia. Monikielisillä alueilla on kiistelty siitä, mitä kieliä koulussa opetetaan, jolloin osa oppilaista ei saa äidinkielistä opetusta. Selvitysten mukaan joissakin kouluissa ei ole järjestetty äidinkielen opetusta lainkaan.[5]
Nyt äidinkielestä opetuskielenä ollaan taas luopumassa! Sekä kongressin edustajainhuoneessa että senaatissa on hyväksytty lakiehdotukset, joiden mukaan alaluokilla palataan filippiinon ja englannin käyttöön opetuskielinä. Lakiehdotusten mukaan äidinkieli toimisi opetuskielenä vain luokissa, joissa kaikki oppilaat puhuvat samaa kieltä. Muutoin äidinkielen aineopetusta ollaan lakkauttamassa ja äidinkieli on jäämässä vain opetuksen apukielen asemaan alaluokilla.
Äidinkieliä opetuskielenä puolustavat ovat tyytymättömiä kongressin linjaukseen. Sitä kuvaavasti Manila Times-lehden pääkirjoituksen otsikkona oli ”Äidinkieleen perustuvaa koulutusohjelmaa pitää parantaa, ei korvata”.[6] Monikieliset luokat, eri kielten oppikirjojen ja opettajien puute vaikeuttavat todella äidinkielisen opetuksen järjestämistä, mutta ongelma se on huono äidinkielen osaaminenkin.
Ongelman ydin ei ole vain koulussa, vaan Filippiinien lukuisten kielten rakenteellisessa kehittymättömyydessä, kuten yhdenmukaisten kirjoitussääntöjen ja kieliopin puuttumisessa. Sitä paremmalla syyllä olisi tarpeen perustaa kansallinen ohjelma maan moninaisten kielien pelastamiseksi ja kehittämiseksi. Jos kielet halutaan pitää elävinä ja kehittää niitä nykyajassa, pitää edistää kielten kirjallista käyttöä ja julkaisutoimintaa. Pitkälti on kyse myös oman kielen arvostamisesta tai oikeammin arvostuksen puutteesta. Omaa pientä kieltä vähätellään ja oikeastaan ainoana oikeana kielenä nähdään englanti.
Riittämättömät resurssit ja luokkakoko
Yksi selitys oppimistuloksille on resurssien puute. Filippiineillä budjetoitiin koulutukseen PISAan osallistuneista maista toiseksi vähiten rahaa. PISAn mukaan Filippiineillä käytettiin koululaista kohti kumulatiivisesti 6-vuotiaasta 15-vuotiaaksi asti 11 030 US-dollaria. Vertailun vuoksi Suomessa oli kymmenkertaisesti enemmän rahaa käytössä, 126 777 dollaria/koululainen.[7] Vuonna 2022 koulutusmäärärahojen osuus oli vain 3,6 % Filippiinien bruttokansantuotteesta.[8] PISA-aineistossa eri maiden opetusmäärärahat ja oppimistulokset korreloivat harvinaisen selkeästi niin, että mitä vähemmän resursseja, sitä heikommat tulokset. Osaamistason nostaminen Filippiineillä edellyttää kehittämistoimien ohella lisää rahaa kouluihin.
Filippiineillä luokkakoko oli PISA:an osallistuneista maista toiseksi suurin, keskimäärin 42,6 oppilasta/luokka. Noin puolet luokista oli siten suurempia eivätkä 50 oppilaan luokat olleet harvinaisia. Filippiineillä oli 29,5 oppilasta opettajaa kohti, lähes kolme kertaa enemmän kuin Suomessa (10,9 oppilasta).[9]
Samoin opettajien koulutustaso vaikuttaa oppimistuloksiin. Suomessa lähes kaikilla opettajilla on maisteritason koulutus. Filippiineillä suurimmalla osalla opettajista on vanhastaan koulutuspohjana kymmenvuotinen peruskoulu ja sen jälkeen nelivuotinen opettajankoulutus collegessa. Nykyisin opettajankoulutuksen pääsyvaatimuksena on 12-vuotinen koulu. Toki Filippiineilläkin joka viides opettaja on maisteri. [10]
Opetuksen sisältö ja pedagogiikka
Vallitsevaa opetussuunnitelmaa on pidetty liian täyteen ahdettuna, jolloin opettajat eivät ehdi käsittelemään koko oppimäärää, ja oppilaiden on vaikea hahmottaa oleellisinta sisältöä. Suurin osa oppilaista ei ole saavuttanut edes välttävää osaamistaitoa lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa. Filippiinien kouluopetusta on arvosteltu siitä, että se on liian mekaanista ja yksityiskohtaisilla opetussuunnitelmilla ylhäältä päin sidottua. Opettajia ei kannusteta luovuuteen opetustyössä, ja kuten PISA-tulokset osoittavat, oppilaitakaan ei ole rohkaistu analyyttisyyteen, kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun.
Vasta käyttöönottovaiheessa olevan MATATAG-opetussuunnitelman ytimenä on, että keskitytään opetuksessa perustaitojen oppimiseen. Lukeminen ja matematiikka kun ovat edellytyksenä kaikelle muullekin opiskelulle. Uusi opetusministeri Edgardo Angara totesi ensi töikseen, että opetuskäytäntöjä on muutettava siten, että edistetään ongelmanratkaisun osaamista ja että kehitetään oppilaista kriittisiä ajattelijoita[11].
Opetusministeriö pyrkii poistamaan näitä perustason osaamisen puutteita Kansallisella oppimisvajeiden korjaamisen ohjelmalla (National Learning Recovery Program, sori huonosta nimen käännöksestä). Ohjelma sisältää oppimisleirejä ja kansalliset lukemisen, matematiikan sekä tieteen ja tekniikan ohjelmat.
Vapaaehtoiset oppimisleirit järjestetään kesälomakaudella. Toistaiseksi ongelmana on ollut, että useat eniten oppimista tarvitsevat eivät eri syistä leireille osallistu. Leirejä on arvosteltu myös siitä, että edistyneemmille ei tarjota oman tasoisia tehtäviä. Kansallinen lukemisen ohjelma on integroitu osaksi normaalia kouluopetusta. Matematiikan ja tieteiden ohjelmien osalta toimeenpano on vielä kesken.
MATATAG-opetussuunnitelmaan on yhdistetty ”yhteiskuntaopin” (Araling panlipunan) oppiaineen alle mm. historiaa, maantiedettä, sosiologiaa ja taloutta. On hyvä tarkastella yhteiskunnan toimivuutta ja kehitystä monesta näkökulmasta, mutta riskinä on, että näiden tieteenalojen perusteet jäävät riittämättömästi käsitellyiksi.
Presidentti Ferdinand R. Marcos Jr. antoi opetusministerille ohjeeksi, että Filippiinien historian opetusta tulisi syventää. Filippiiniläisten koululaisten maantiedon ja historian tunteminen on ollut heikkoa, joten tässä suhteessa presidentti on oikeassa. Presidentti Marcos on jatkuvasti esittänyt isänsä Ferdinand E. Marcos Seniorin diktatuurin aikaa maan kultaisina vuosina ja kiistänyt silloiset ennennäkemättömän laajat ihmisoikeusrikokset. Riskinä on, että kouluopetuksessa oltaisiin kirjoittamassa historiaa uusiksi. Jo nyt oppikirjoista ovat pääosin kadonneet viittaukset diktaattori-Marcosiin.
Köyhyys
Perheiden sosiaalistaloudelliset olot ja laaja köyhyys vaikuttavat valitettavasti koulumenestykseen. Filippiinien virallisten tilastojen mukaan 26,4 % lapsista eli köyhyydessä vuonna 2021.[12] Luku on ennemminkin alakanttiin, sillä toimeentuloon riittävää tilastollista köyhyysrajaa on viime vuosikymmeninä laskettu pariinkin otteeseen. Lisäksi on suuria alueellisia köyhyyseroja. Erityisen huonossa asemassa ovat Mindanaon autonomisen muslimialueen (BARMM) asukkaat, joista yli puolet elää köyhyysrajan alittavilla tuloilla.
Tutkimukset ovat osoittaneet aliravitsemuksen yhteyden huonoihin oppimistuloksiin. Vuonna 2018 luokkien K–10 oppilaista 21,5 % oli ikäisekseen lyhytkasvuisia ja 12,5 % alipainoisia. Tosin viime vuosina ylipainoistenkin lasten osuus on kasvanut Filippiineillä.[13]
Filippiineillä talous on kasvanut nopeasti, mutta harjoitetulla talous- ja sosiaalipolitiikalla suuret tuloerot eivät juurikaan ole pienentyneet. Jo presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kaudesta lähtien tärkein köyhimpien asemaan vaikuttava toimi on ollut pienituloisimmille perheille suunnattu vastikkeellinen toimeentulotuki, 4P-ohjelma (Pantawid Pamilyang Pilipino Program). Tuen saamisen ehtoina on mm. lasten koulunkäynti, terveystarkastuksiin osallistuminen ja perheneuvolakäynnit. Arviointitutkimuksen mukaan 4P on onnistunut lisäämään 12–17-vuotiaiden koulunkäyntiä. Sen sijaan ala-asteikäisiin 4P vaikutti vain vähän, koska 98 % ikäluokista on jo koulussa. Ohjelma ei lisännyt lainkaan 3–5-vuotiaiden osallistumista päivähoitoon tai esikouluun. 4P on myös parantanut tukea saaneiden oppimistuloksia.[14]
4P-ohjelman tavoitteena on ollut vaikuttaa myös lasten terveyden ja ravitsemuksen tilaan, mutta jostain syystä tukea saaneilla lapsilla lyhytkasvuisuus ei ole vähentynyt – vaikka ohjelma sisältää myös kuukausittaisen avustuksen riisin hankintaan. Toisaalta universaali terveydenhoitolaki on merkittävä parannus, kun se takaa kaikille pääsyn perusterveyspalveluihin. Ongelmana on kuitenkin hoidon saavutettavuus syrjäisillä alueilla.
Taifuunit, korona, jatkuvat koulupäivien menetykset
Filippiinit kuuluu eniten luonnonkatastrofeista kärsiviin maihin maailmassa. Taifuunit ja muut luonnononnettomuudet keskeyttävät usein koulunkäynnin. Lisäksi muutoinkin riittämättömiä koulutiloja otetaan silloin hätämajoituksen käyttöön. Ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita tulvineen ja toisaalta kuivia jaksoja. Vuoden 2024 huhti-toukokuussakin on päivittäin suljettu satoja kouluja sietämättömän, terveydelle vaarallisen kuumuuden takia. Siltä osin tilanne voi helpottua ensi lukuvuonna, kun Filippiineillä palataan perinteiseen lukukauteen, jolloin koulut ovat lomilla kuumimpaan aikaan maaliskuulta kesäkuulle.
Suomessakin valitettiin aiheellisesti koronaepidemian seuraamuksia koululaisille, mutta Filippiineillä ongelmat olivat moninkertaisia. Koulut suljettiin maaliskuussa 2020 kokonaan puoleksi vuodeksi. Syksyllä koulu jatkui vuoden pelkkänä etäopetuksena. Pieni osa oppilaista pääsi taudin kannalta turvalliseksi koetuilla alueilla palaamaan luokkaopetukseen vuoden 2021 lopulla, mutta kaikille koulun portit aukenivat vasta marraskuussa 2022. Siten oppilaat olivat yli 2 vuotta poissa lähiopetuksesta. Sinä aikana oppilaat lukivat opintomateriaaleja ja täyttivät kotitehtävävihkoja kotona tai seurasivat opetusta useimmiten huonojen internetyhteyksien välityksellä. Siihen nähden on kohtalainen saavutus, että PISA-tulokset säilyivät vuonna 2022 entisellä, vaikkakin heikolla tasolla.
Keskustelua Senior High School (SHS) -luokkien tarpeellisuudesta
Kouluvelvoitteen pidentämistä kahdella SHS-luokalla perusteltiin mm. sillä, että se tuottaa työmarkkinoille valmista työvoimaa. Edellinen opetusministeri Sara Duterte myönsi vuotuisessa koulutusraportissaan, että lupaus ei ole toteutunut. Työnantajilta tulleiden viestien mukaan SHS:n opetussuunnitelmaan sisältyvä työharjoittelu riittää vain työelämään perehtymiseen, mutta ei tarvittavien työtaitojen oppimiseen. Ministeriön selvityksen mukaan 83 % SHS:n päättäneistä jatkoi opiskeluaan, ja vain 10 % oli työssä.[15] Filippiinien tilastokeskuksen vuoden 2019 köyhyysindikaattoritutkimuksen mukaan SHS:n päättäneistä oli viidesosa työssä, runsaat puolet jatkoi opiskelua ja joka kymmenes oli sekä työssä että opiskelemassa.[16]
Arvostelijoiden mielestä kouluvelvoitteen laajentamisesta kahdella lukiotason SHS-vuodella hyötyvät vain opintojaan collegessa jatkavat. Heidän mielestä tulisi luopua SHS-velvoitteesta muiden kuin collegeen pyrkivien osalta, koska se aiheuttaa sekä perheille että yhteiskunnalle tarpeettomia kustannuksia.
Nuorten halua jatkaa opiskelua voidaan katsoa myös positiivisesta näkökulmasta. SHS:n tavoitteena on antaa koululaisille kansainvälisten standardien mukaiset valmiudet korkea-asteen koulutukseen. Maksuton julkishallinnon SHS on mahdollistanut ja lisännyt nuorten halua jatkaa opintojaan. Korkeampi peruskoulutus parantaa myös selviytymistä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, työelämässä ja muillakin elämän saroilla.
Abrigo & Orbeta laskivat työvoimatutkimuksen aineistojen perusteella, että vain vanhan 10-luokkaisen koulun yläasteen (JHS) suorittaneiden ja SHS:n suorittaneiden todennäköisyydessä olla työssä tai työttömänä ei ollut merkitseviä eroja. Sen sijaan JHS:n suorittaneilla oli suurempi todennäköisyys olla matalan osaamisen töissä ja SHS:n suorittaneilla keskitason työtehtävissä, jolloin he myös saivat enemmän palkkaa kuin vain JHS:n suorittaneet.[17]
SHS:n ongelmana on, että erikoistumislinjoja ja vaihtoehtoja on yksipuolisesti tarjolla. Akateeminen linja oli tarjolla 91 prosentissa kouluista ja teknillis-ammatillinen elinkeinolinja 59 prosentissa kouluista. Taiteen tai liikunnan linjoja oli vajaassa kolmessa prosentissa SHS:ista.[18]
Uudempien selvitysten mukaan työnantajien asenteet ovat muuttuneet ja valmius työllistää SHS:n suorittaneita on lisääntynyt. Liike-elämän koulutuspoliittisen organisaation (Philippine Business for Education) tuoreeseen tutkimukseen osallistuneista yrityksistä 46 prosentilla on työsuhteessa SHS:n suorittaneita ja neljä viidestä on halukas heitä palkkaamaan.[19]
SHS:n opetussuunnitelma on parhaillaan arvioitavana ja sitä kehitetään erityisesti paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi.
Suomen ja Filippiinien koulujen vertailu
Lopuksi vielä tiedoksi suomalaisittain kiinnostava artikkeli. Nimittäin seitsemän filippiiniläistä pedagogia on kirjoittanut Filippiinien ja Suomen koulua vertailevan artikkelin.[20] He toteavat aluksi hauskasti, että Suomi on naapurimailtaan Ruotsilta ja Venäjältä vaikutuksia saanut sosialistis-kommunistinen maa. Suomen yhteiskunta voi olla kirjoittajille vieras, mutta he ovat perehtyneet suomalaista koulutusjärjestelmää käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. He eivät arvioi opetuksen sisällön eroja, vaan koulutusjärjestelmiä yleisemmin.
Heidän mukaansa Suomen koulujärjestelmä perustuu pragmatistiseen filosofiaan, kun taas Filippiineillä lähtökohtana on eklektisismi, jossa noukitaan erilaisista viitekehyksistä syntyneitä hyviä käytäntöjä. Yhtenä keskeisenä erona he pitävät, että Filippiineillä opetussuunnitelmat ovat ministeriötasolla pikkutarkasti valmisteltuja. Sen sijaan Suomessa opettajalla on enemmän autonomiaa opetustyössä ja myös korkeampi koulutustaso. Suomessa opetussuunnitelman lähtökohtana on kokonaisvaltaisempi koulutus, ja Filippiineillä lähtökohtana on tuhansien listattujen erityisten pätevyyksien ja taitojen opettaminen.
Maita vertailtaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että Suomella on käytössä Filippiineihin verrattuna moninkertaiset koulutusresurssit.
[1] OECD (2023), PISA 2022 Results (Volume I): The State of Learning and Equity in Education. Annex B1Table I.B1.3.1., Table I.B1.3.2. ja Table I.B1.3.3.
[2] Mullis, Ina & Martin, Michael & Foy, Pierre & Kelly, Dana & Fishbein, Bethany (2020) TIMSS 2019 International Results in Mathematics and Science.
https://timss2019.org/reports/download-center
[3] DeStefano, J. (2013) POLICY BRIEF: Mother Tongue-Based Multilingual Education (MTB-MLE). USAID.
[4] Dagalea, A. & Peralta, S. & Abocejo, F. (2022) Evaluation of the Mother Tongue-Based Multilingual Education Program in the Philippines. S. 424-425.
[5] Department of Education (2022) Basic Education Development Plan 2030. S. 83.
https://www.deped.gov.ph/wp-content/uploads/2022/07/BEDP-2030-Photo-Documentation.pdf
[6] Manila Times (26.7.2024) Mother tongue-based education program needs to be fine-tuned, not replaced
[7] OECD (2023) PISA 2022 Initial reports. Annex B.3 Table I.B3.2.2. (US$ ostovoimakorjattu vuoden 2019 tasossa).
[8] Albert, J. ym. (2023) Sustainable Development Goal 4 on Quality Education for All: How Does the Philippines Fare and What Needs to be Done? PIDS Discussion Paper Series No 2023-16. S. 10.
[9] OECD (2023) PISA 2022 Results. Annex B1. Table II.B1.5.14 ja Table II.B1.5.13
[10] PISA 2018 Results (Volume II) Annex B1 Taulukot II.B1.5.1, 1.5.2 ja 1.5.4
https://doi.org/10.1787/888934038666
[11] Manila Bulletin 24.7.2024 How DepEd Secretary Angara plans to improve education quality for Filipino youth
[12] Unicef (2023) Country Office Annual Report 2023
https://www.unicef.org/media/152191/file/Philippines-2023-COAR.pdf
[13] Department of Education (2022) Basic Education Development Plan 2030. S. 68-70.
https://www.deped.gov.ph/wp-content/uploads/2022/05/DO_s2022_024.pdf
[14] Orbeta Jr. A. & Melad, K. & Araos, V. (2023) Reassessing the Impact of the Pantawid Pamilyang Pilipino Program:
Results of the Third Wave Impact Evaluation. PIDS Discussion Paper Series No. 2023-06. Ss. 70, 78.
[15] Vice President Sara Duterte Basic Education Report 2023 Speech
https://www.ovp.gov.ph/post/basic-education-report-2023-speech
[16] Abrigo, M. & Orbeta, A. (2023) Senior high school: What do additional years of basic education schooling buy? PIDS Policy Notes. S.s 2.
https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/document/pidspn2315.pdf
[17] Abrigo, M. & Orbeta, A. (2023) S. 5.
https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/document/pidspn2315.pdf
[18] Abrigo & Orbeta, S. 8.
https://pidswebs.pids.gov.ph/CDN/document/pidspn2315.pdf
[19] Philippine Business for Education (2024) 2024 Jobs Outlook study. S. 5.
https://docs.google.com/document/d/1tKEA3VkIBig8EZkrly8XzE95s7F7ZlbQu0qRlU9oeSk/edit
[20] Kilag, O. K. T., Zarco, J. P., Zamora, M. B., Caballero, J. D., Yntig, C. A. L., Suba-an, J. D., & Sasan, J. M. V. (2023). How Does Philippines’s Education System Compared to Finland’s?. EUROPEAN JOURNAL OF INNOVATION IN NONFORMAL EDUCATION, 3(6), S. 11-20.