Yhteiskunta

Sivun on päivittänyt 10.12.2016 Riitta Vartti, riitta.vartti@kolumbus.fi

etusivu  |  tietoa Filippiineistä  |  ajankohtaiset poliittiset tapahtumat  |  matkailu  |  lapset  |  ihmisoikeustilanne  |  ympäristökysymykset  |  naisten asema  |  sivukartta eli hakemistosivu  

Rodrigo Duterte, virkakuva

Vaaleissa 9.5.2016 valittiin Filippiinien 16. presidentiksi Rodrigo Duterte (lempinimi mm. Digong). Virkakuva.

Noynoy Aquino

Presidentin vaalit 9.5.2016

Presidentiksi valittiin 10.5.2010 Benigno Aquino III.

Valtiolliset ja presidentin vaalit 10.5.2010.

Arroyo julisti Maguindanaoon sotatilan 5.12.2009

Vuoden 2010 vaaleihin liittyvä joukkomurha Maguindanaossa 26.11.2009

Ex-presidentti Aquino kuoli 1.8.2009

Puoli vuotta vaalien jälkeen 10.12.2007

Kongressivaalit huhtikuussa 2007

Presidentti julisti kansallisen hätätilan 24.2.2006

Hätätila kumottu 3.3.2006

Kuolemantuomioista luovuttiin 23.6.2006

Ajankohtaiset poliittiset tapahtumat

Ihmisoikeustilanne 10.12.2016

Ihmisoikeuksista ihmisoikeuksien päivänä 10.12.2016, Pekka Borg vastaa tärkeimpiin väitteisiin

Diktaattori Ferdinand Marcosin synkistä ajoista (1965-86) ihmisoikeustilanne parani huomattavasti aivan viime aikoihin asti kiitos myös monien kansalaisjärjestöjen ponnistusten (mm. Task Force Detainees of the Philippines, TFDP, jonka kanssa Filippiinit-seura on tehnyt yhteistyötä koko olemassaolonsa ajan, ks. kummitoiminta). Tilanne on nyt uudelleen pahentunut. Ilmapiirin muutoksesta kertoo se, että diktaattori Marcosin mainetta on puhdistettu hautaamalla hänen jäänteensä syksyllä 2016 sankarien hautausmaahan. Kuolemantuomiota ollaan jälleen palauttamassa ja huumesodan varjolla "laittomat tappamiset" (Extrajudicial killings) jatkuvat.


Lue viimeisin Mabuhay-tiedote! Mabuhay


Presidentti Duterte piti ensimmäisen kansakunnan tilaa koskevan puheensa 25.7.2016 (State of the Nation, SONA). Lue Filippiinit-seuran hallituksen jäsenen Pekka Borgin arvio SONA-puheesta ja presidenttivaihdoksen tuomista muutoksista.


Vaaleissa 9.5.2016 valittiin presidentiksi Rodrigo Duterte. Virkaan astuminen tapahtui 30.6.2016.


Filippiinit-seuran kannanotto Filippiinien vaaleihin 9.5.2016:

Kannanotto Filippiinien vaaleihin

Hyväksytty Filippiinit-seuran vuosikokouksessa 11.3.2016

Filippiinit-seuran mielestä tärkein peruste tulevan presidentin valinnassa tulisi olla ihmisoikeuksien turvaaminen. Filippiinit-seura perustettiin Marcosin diktatuurin kaatamisen jälkimainingeissa. Olemme täten alusta lähtien halunneet olla tukemassa demokratian kehitystä ja erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista Filippiineillä. Nyt 30 vuotta People Power -vallankumouksen jälkeen Filippiineillä on vaalien alla jälleen nähtävissä kehityssuuntaus, joka aiheuttaa huolta.

Kansa on perustellusti ollut tyytymätön oikeuslaitoksen toimintaan ja siihen, ettei rikollisia saada edesvastuuseen teoistaan. Ihmisoikeuksia tulee kuitenkin kunnioittaa kaikissa olosuhteissa eikä ratkaisuna tähän ongelmaan voi olla rikoksista epäiltyjen mielivaltainen rankaiseminen tai jopa tappaminen ilman reilua oikeudenkäyntiä. Tällaisesta politiikasta ovat jo nyt kärsineet Filippiineillä lähinnä köyhät pikkurikolliset ja jopa katulapset.

Omankädenoikeuden käyttö ja joukkomittaiset tappamiset eivät lisää kansalaisten turvallisuutta eivätkä lakkauta rikollisuutta. Köyhyydestä ja eriarvoisuudesta kumpuavien ongelmien vähentäminen voi onnistua vain puuttumalla niihin syihin, jotka näitä ongelmia synnyttävät.

On tietysti muitakin tärkeitä tekijöitä, joita on otettava huomioon päättäjiä valittaessa, kuten esimerkiksi sitoutuminen korruptiota synnyttävien rakenteiden purkamiseen. Filippiinit-seuran mielestä kaikkia näitä muita tekijöitä tulisi kuitenkin tarkastella perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien toteutumisen lähtökohdista. Yhteiskuntaa voidaan kehittää paremmaksi vain kaikkien ihmisarvoa kunnioittaen ja suojellen.

Lue lisää presidentinvaaleista ja tilanteesta Filippiineillä:

Mabuhay 1 2016. Suuri vaalinumero: presidentinvaalien ehdokkaiden esittely. Muita aiheita: Talous kasvussa, amerikkalaisten tukikohdat palaamassa. Edsa - People Power - verettömästä vallankumouksesta 30 vuotta.


Pekka Borgin katsaus Filippiinit-seuran 25-vuotisjuhlassa 20.10.2013:
Mitä Filippiineillä on muuttunut 25 vuoden aikana


Kiistely perhesuunnittelulaista ja suuria oikeusjuttuja

Keväällä 2012 Filippiineillä on meneillään suuri oikeusdraamojen sarja, joka liittyy maan korruptoituneeseen hallintoon. Ex-presidentti Arroyo on syytettynä ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja Corona valtakunnan-oikeudessa. Tärkeät uudistukset, kuten uusi perhesuunnittelulaki, ovat vaarassa jäädä oikeustaisteluiden varjoon. Lue lisää:

Perhesuunnittelulaki

Filippiinit-seuran kevättiedote 1.3.2012


Valtiolliset vaalit 10.5.2010 - presidentiksi Benigno Aquino III

Filippiineillä järjestettiin tärkeät vaalit toukokuussa. Vaaleissa valitaan monentasoisia päättäjiä kunnanvaltuustosta presidenttiin. Filippiineillä vaalit oli ensi kertaa tietokoneistettu. Presidentiksi valittiin suurella äänten enemmistöllä Benigno Aquino III (kolmas), joka on edesmenneen Corazon Aquinon poika. Hänet tunnetaan lempinimellä Noynoy. Presidentin kotisivut: http://www.president.gov.ph/default.aspx


Sotatila Maguindanaossa

7.12.2009

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti 5.12.2009 sotatilan Maguindanaon ja Sultan Kudaratin provinsseihin ja Cotabaton kaupunkiin (lukuunottamatta tulitaukosopimuksessa määriteltyjä MILF-vapautusliikkeen hallinnassa olevia alueita). Samoin hän lakkautti epäiltyjen pidättämistä rajoittavat ns. habeas corpus -oikeudet. Perusteena presidentti käytti Ampatuanin klaanin aiheuttamaa kumouksen uhkaa ja sitä, että oikeuslaitoksen ja valtiovallan toiminta alueella on estetty. Monet oikeustieteilijät ja poliitikot ovat kyseenalaistaneet sotatilan tarpeen.

Filippiinien perustuslain mukaan presidentti voi maahan kohdistuvan hyökkäyksen tai hallitukseen kohdistuvan kumousyrityksen perusteella julistaa maahan tai johonkin sen osaan korkeintaan 60 päiväksi sotatilan, jos yleinen turvallisuus sitä edellyttää.

Hallituksen mukaan Ampatuaneilla on tukenaan satoja hyvin aseistettuja miehiä, jotka pyrkivät estämään virkavaltaa tutkimuksissa ja epäiltyjen pidätyksissä. Ampatuanien talojen ympäristöstä on löytynyt haudattuna satoja, vain armeijalle myynnissä olevia aseita. Perusteluissa todettiin myös, et-tä alueen oikeuslaitos ei toimi, kun lähes kaikki tuomarit ovat Ampatuanien koston pelossa jättäneet paikkansa. Samoin Perusta tilatut kaksi oikeuslääketieteellistä asiantuntijaa pakenivat Manilaan, kun illalla heidän hotellinsa edustalla pyöri epämääräisen tuntuisia aseistettuja miehiä. Lisäksi yksikään firma ei suostunut vuokraamaan heille tutkimuksissa tarvittavaa kaivuria.

Sotatila tarpeeton

Presidentti antoi sotatilajulistuksen 6.12.2009 kirjallisesti kongressille, joka kokoontuu 9.12. kahden kamarin yhteisistunnossa käsittelemään presidentin julistusta. Senaatin enemmistö vastustaa sotatilaa, mutta koska presidentillä on kongressin edustajainhuoneessa ylivoimainen enemmistö takanaan, pidetään kongressin hyväksyntää sotatilalle selviönä.

Keskeisin argumentti sotatilaa vastaan on, että Maguindanaossa ei ole perustuslain tarkoittamaa kumousuhkaa. Asevoimat on vuosikymmeniä käynyt taistelua kommunistijohtoista NPA-sissiarmeijaa, muslimien vapautusliikkeitä ja armeijan upseereiden järjestämiä kapinoita vastaan ilman poikkeuslainsäädäntöä, ja niihin nähden Ampatuanien uhka yhteiskuntajärjestykselle on paljon pienempi. Armeija on tuonut alueelle 3000 - 4000 miestä lisää eikä ole kohdannut mainittavaa vastarintaa. He ovat myös jo pidättäneet Ampatuanien suvun päämiehen, kuvernööri Andal Seniorin ja hänen autonomisen muslimialueen kuvernöörinä toimivan poikansa Zaldyn. Joulukuun 6. päivään mennessä pidätettyjä oli yhteensä 62. Sotatilan vastustajien mielestä armeijalla ja poliisilla on kaikki edellytykset hoitaa tehtävänsä ilman sotatilaa. Myös entinen presidentti, kenraali Fidel Ramos piti sotatilajulistusta ylireagointina.

Korkein oikeus kiistää väitteen, että oikeuslaitos olisi kykenemätön hoitamaan oikeusprosessia Mindanaolla. Pääsyytetyn kuulemiselle on jo määrätty aika. Jos ja kun kongressi antaa hyväksyntänsä presidentin sotatilajulistukselle, asia viedään korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Arroyo on jo kerran, vuonna 2006, julistanut kansallisen hätätilan kapinasuunnitelmien takia, mutta jälkikäteen korkein oikeus totesi julistuksen laittomaksi.

Filippiinien kansalla on Marcosin diktatuurin kaudelta kovia kokemuksia sotatilalaista, ja siksi se herättää erityistä levottomuutta. Presidentti Arroyolla on kova halu jatkaa vallassa ensi kevään vaalien jälkeen, joissa hän ei enää voi asettua presidenttiehdokkaaksi. Poliittisissa analyyseissä yhtenä riskinäkymänä on pidetty, että Arroyo yhdessä liittoutuneiden asevoimien johdon kanssa julistaisi maahan sotatilan ja kaappaisi vallan. Maguindanaon tilanteesta ei kuitenkaan voi näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

Tässä vaiheessa Arroyo on valinnut toisen tien ryhtymällä kongressiehdokkaaksi, ilmeisesti pyrkien edustajainhuoneen puhemieheksi. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen ajaa perustuslain muutosta, jota hän ei presidenttinä saanut toteutettua. Nimittäin, jos siirtymä parlamentaariseen järjestelmään toteutuisi, hän voisi pyrkiä pääministeriksi. Toisena syynä kongressiehdokkuudelle pidetään Arroyon halua turvata itselleen syytesuoja lukuisia korruptio- ja vaalivilppisyytöksiä vastaan. Kuvernööri Andal Ampatuanin pidättämisen jälkeen on Ampatuanin tukijoiden joukosta myös esitetty uhkaus, että jos Ampatuaneja kohdellaan liian kovasti, he voivat paljastaa, miten presidentille ja hänen puolueelleen turvattiin vaalivilpillä suuri äänisaalis Maguindanaosta. Vaikka presidentti Arroyolla on ilmiselvästi ollut hämärää poliittista yhteistyötä Ampatuanien kanssa, pitää kuitenkin muistaa, että presidentti ei ole tähän ylettömään väkivallantekoon kannustanut tai syyllistynyt.

Valtarakenteet demokratian esteenä

Filippiineillä valtarakenteet estävät demokratian toteutumista ja ylläpitävät poliittista väkivaltaa. Perinteisesti politiikka on perustunut maanomistajien ym. eliittisukujen molemminpuoliseen etujen vaihtoon. Omistajat ovat vanhaan patruunatyyliin hankkineet alueen asukkaille joitakin taloudellisia palkkioita, ja vastaavasti alamaiset osoittavat uskollisuutta esimerkiksi vaaleissa. Vaihtokauppa ei ymmärrettävästikään ole ollut tasapuolista, mutta viime vuosikymmeninä järjestelmä on kuitenkin muuttunut vaihtosuhteesta väkivaltaisempaan suuntaan. Filippiinien politiikan yksi tunnuslauseita onkin "gold, guns and goons", eli kultaa, aseita ja gorilloja.

Filippiineillä pormestarin, kuvernöörin tai presidentin asema merkitsee mahdollisuutta määrätä valtion rahavirroista. Presidentit hankkivat itselleen miljardiomaisuuksia, kuvernööri ja kansanedustaja saavat hieman vähemmän, mutta niin tuntuvia etuja riittää vielä kuntien valtaperheillekin, että niistä kannattaa taistella. Aina kannattaa olla presidentin tukijana ja päästä mukaan rahavirtoihin. Kuvernöörillä ja pormestarilla on myös nimitysvalta parhaisiin virkoihin alueellaan. Väkivaltaa politiikkaan on tuonut nimenomaan alueen hallitsevien poliittisten klaanien keskinäinen kilpailu.

Ei ole sattumaa, että Ampatuaneilta löytyy mahtava asevarasto. Maassa on tavanomaista, että sotilaat myyvät armeijan varastoista aseita niille jotka niistä maksavat. Kyse ei ole yksittäisistä rivisotilaista, vaan ansaitsemassa ovat usein korkea-arvoiset, korruptoituneet upseerit. Kuvernöörillä on myös mahdollisuuksia saada itse palkkaamiensa turvamiesten lisäksi käyttöönsä paikallispoliisin voimavaroja. Tässäkin tapauksessa erityisen merkittäviä olivat suojeluskuntatyyppiset vapaaehtoisjärjestöt, joissa siviilimiehet toimivat vapaa-aikanaan pientä palkkiota vastaan aseistettuina lainvartijoina ja mm. NPA:n ja muslimien MILF-taistelijoiden vastaisina turvakaarteina. Näiden vapaaehtoisten sotilaallinen koulutus on yleensä vähäistä puhumattakaan ihmisoikeuskoulutuksesta, mutta he ovat uskollisia isännilleen.

Ampatuan ei ole muslimiseparatisti

Omia etujaan ajavat muslimien eliittiklaanit yhdistetään helposti muslimien vapautusliikkeisiin, vaikka heille paljon läheisempiä ovat Manilan valtaapitävät. Vuonna 1996 perustettua Autonomista Muslimialuetta johtivat aluksi muslimien perinteisen vapautusliikkeen, MNLF:n johtajat. Tämä hallinto oli tehoton ja korruptoitunut ja menetti siksi muslimiväestön luottamuksen. Zaldy Ampatuan nousi kuitenkin MNLF:n vastaehdokkaana presidentin tuella autonomisen alueen kuvernööriksi. Ampatuanin kaartit ovat jopa olleet aseellisissa yhteenotoissa toisen johtavan vapautusliikkeen, MILF:n joukkoja vastaan.

Maan köyhimpiin kuuluvilla muslimialueilla tapahtuu paljon väkivaltaa ja laittomuuksia, mutta niin tapahtuu Filippiinien kristillisilläkin alueilla. Maan poliittisessa kulttuurissa on paljon yhteistä kansanryhmistä riippumatta. Esimerkiksi Mindanaon suurimmassa kaupungissa, kristillisen väestön asuttamassa Davaossa on rautaisella otteella johtavaa pormestari Rodrigo Dutertea syytetty kuolemanpartioiden toiminnan sallimisesta ja kannustamisesta. Kuolemanpartiot ovat 10 vuodessa murhanneet yli 800 pikkurikollista, narkomaania, katulasta yms. ilman että ainoakaan tekijä olisi joutu-nut tekemisistään vastuuseen. Presidentti Arroyo on jopa palkinnut Duterten esimerkillisestä rikoksenehkäisytoiminnasta ja nimitti tämän poliittisen liittolaisensa rauhan ja järjestyksen konsultikseen.

7.12.2009 / Pekka Borg


Vaaliväkivaltaa Maguindanaossa - ainakin 57 kuoli joukkomurhassa 29.11.2009

Maguindanaon provinssin hallitseva suku halusi estää kilpailevaa klaania asettamasta vastaehdokasta seuraaviin kuvernöörinvaaleihin ja järjesti 23.11.2009 harkitun joukkomurhan, jossa kuoli ainakin 57 ihmistä. Filippiineillä vaaleihin liittyvät poliittiset murhat eivät ole mitään uutta, mutta näin massiivista yksittäistä teloitusta ei ole ennen tapahtunut. Vertailun vuoksi vuoden 2007 vaaleihin liittyen tapettiin yhteensä 130 henkilöä.

Maguindanaon hallitseva klaani, Ampatuanit, ovat alueen vanhaa muslimieliittiä. Perheen päähenkilönä on Maguindanaon provinssin kuvernööri Datu Andal Ampatuan Sr. Yksi hänen pojistaan, Zaldy, on useammasta provinssista koostuvan Mindanaon Autonomisen Muslimialueen kuvernööri ja toinen poika, Andal Jr. on Datu Unsayn kaupungin pormestari. Lisäksi suvussa on kansanedustajia ja kunnanjohtajia. Ampatuanin perhe on itsekin kärsinyt poliittisista murhista, kun kaksi poikaa tapettiin vuonna 2002. Kuvernööri Andal Sr. on palvellut lain yhtäjaksoisesti sallimat 9 vuotta kuvernöörinä, joten yleisen tavan mukaan Ampatuanin perhe päätti asettaa ehdokkaaksi Andal Juniorin.

Esmael Mangudadatu provinssin kaakkoisosaa hallitsevasta klaanista kuitenkin päätti asettua vastaehdokkaaksi kuvernöörinvaaleihin. Ampatuanin lähipiiristä annettiin tappouhkauksia Mangudadatulle, jos hän ei vetäytyisi kilpailusta. Ehdokkuuspaperit on toimitettava provinssihallitukseen Ampatuanien hallitsemalle alueelle, ja koska matkan vaarat olivat tiedossa, Mangudadatu pyysi poliisilta ja armeijalta partiota suojaksi. Kun nämä kieltäytyivät, suku päätti lähettää vaimon johdolla naisia ja lapsia viemään ehdokkaaksi ilmoittautumisen, sillä muslimienkin kulttuurin mukaan ei saa hyökätä aseettomia naisia ja lapsia vastaan. Lisäksi pyydettiin mukaan noin 30 toimittajaa olettaen, että suuren toimittajajoukon läsnäolo ehkäisisi väkivallan käytön. Yksittäisiä toimittajia Filippiineillä kyllä tapetaan vuosittain.

Kun tämä kuuden auton ja yli 50 ihmisen kulkue oli ohittanut Ampatuanin kaupungin, oli väijytyksessä odottamassa noin sata aseistettua miestä. Kaikki mukana olleet tapettiin viimeistä lasta myöten, mukaan lukien myös joitakin ulkopuolisia ohikulkijoita. Ainakin 30 toimittajaa murhattiin, mikä on ilmeisesti jopa maailmanlaajuisesti suurin toimittajiin kohdistunut väkivallanteko.

Teko ei ollut sattumanvarainen, sillä hautakuopat oli kaivettu kaivureilla valmiiksi. Muutamat tekoihin osallistuneet asemiehet ovat jo antaneet todistajanlausuntoja, ja lehtitietojen mukaan he ovat kertoneet Andal Ampatuan Juniorin itse olleen paikalla johtamassa operaatiota. Samoin Esmael Mangudadatu kertoo saaneensa vaimoltaan ennen tämän kuolemaa tekstiviestin, jonka mukaan Andal Jr. oli paikan päällä.

Andal Ampatuan Jr. on tapahtumista pidätettynä, vaikka hän kiistää kaiken osallisuuden asiaan. Hän vierittää syytä teosta muslimien vapautusliike MILF:lle, mikä on kuitenkin perusteeton ja liikkeen toiminnan kannalta mieletön väite.

Hallitusta ja presidenttiä on syytetty hitaasta, useamman päivän kestäneestä liikkeellelähdöstä tapauksen selvittämisessä ja syyllisten kiinniottamisessa. Perustuslaillisen ihmisoikeuskomission (CHR) puheenjohtaja Leila de Lima mm. totesi, että joukkomurhan valmistelussa ja tekemisessä on ollut mukana muitakin kuin vain Andal Jr. Komissiota ihmetyttää, miksi kuvernööri Andal Senioria ja ARMM:n kuvernööri Zaldy Ampatuania ei ole pidätetty, edes viranhoidostaan. He ovat olleet hiljaa ja tekemättä mitään, vaikka heillä kuvernööreinä olisi ollut ensisijainen toimintavelvoite. On myös vaikea kuvitella, että kuvernööri-isä ei olisi ollut tietoinen siitä, mitä oli tekeillä.

Presidentti antoi sittemmin sisäministeri Punolle täyden kontrollivallan autonomisella muslimialueella ja oikeuden pidättää virasta kaikki joukkomurhaan osalliset. Hän on kuitenkin ollut pidättyväinen toimissaan. Asevoimat on kerännyt Ampatuaneilta ja mahdollisilta osallisilta noin 400 asetta, mutta arvioiden mukaan tehokkaimmat aseet he ovat jättäneet piiloon.

Miksi väkivaltaa ja yksityisarmeijoita sallitaan?

Filippiineillä on tyypillistä, että varsinkin suurmaanomistajaperheillä on omia aseellisia kaarteja. Suurin osa vaaliväkivallasta tapahtuukin maaseudulla poliittisista asemista kilpailevien klaanien kesken, sillä esim. kuvernöörin tai pormestarin asema mahdollistaa valtion alueelle tulevien varojen kanavoimista omiin tarkoituksiin. Presidentti ja kongressiedustajat puolestaan tarvitsevat alueiden johtavien klaanien tuen omien asemiensa turvaamiseksi, joten he katsovat liittolaistensa provinsseissa harjoittamaa väkivaltaa läpi sormien eivätkä edes yritä riisua näitä kaarteja aseista.
On hyvin poikkeuksellista, että poliittisiin murhiin syyllistyneitä tai ainakaan niiden toimeksiantajia rangaistaisiin teoistaan. Tämä Maguindanaon joukkomurha on saanut niin paljon kansainvälistä huomiota osakseen, että paineet syyllisten tuomitsemiseksi ovat tavanomaista suurempia.

Vaaliväkivalta ja yksityisarmeijat eivät ole vain muslimialueiden ongelma, vaan ne ovat yleisiä koko maassa. Maguindanao on kuitenkin vaaliväkivallan suhteen maan pahimpia alueita. Toisaalta muslimialueillakaan valtasukujen taistelulla ei ole mitään tekemistä muslimien itsenäisyysliikkeiden kanssa, sillä kyse on vain niiden omien taloudellisten ja valtapoliittisten etujen ajamisesta.

Ampatuan presidentin tukena

Sekä Ampatuanit että Mangudadatut ovat olleet hallitsevan Lakas Kampi CMD -puolueen edustajia ja presidentin tärkeitä liittolaisia alueella, vaikka Ampatuanit tässä tilanteessa erotettiin puolueesta. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ampatuan Seniorilla oli kuitenkin merkittävä osuus. Filippiineillä vaalivilppi on laajakantoista ja erityisesti Mindanaon saari kaukana Manilasta on otollinen paikka vilpin toteuttamiselle. Ns. Hello Garci -tapaus, jossa presidentti Arroyo jäi kiinni suorasta vaikuttamisyrityksestä vaalitulosten laskentaan, vilppiä toteutettiin erityisesti Maguindanaon ja muun Mindanaon alueella. Joissakin Maguindanaon vaalipiireissä Arroyon vastaehdokas ei saanut ainuttakaan ääntä, vaikka muualla maassa ehdokkaat olivat tasaväkisiä.

Vuonna 1986 Filippiinien kansa kaatoi Marcosin diktatuurin ja loi perustat demokratialle. Maguindanaon joukkomurha on jo herättänyt liikehdintää eliitin yksityisarmeijoiden kaatamiseksi ja rehellisten vaalien puolesta.

29.11.2009 / Pekka Borg


Ex-presidentti Cory Aquino kuollut

Vuosina 1986 -92 Filippiinien presidenttinä toiminut Corazon Cojuangco Aquino kuoli 76-vuotiaana 1.8.2009 paksusuolen syöpään. Aquinolla oli merkittävä panos demokraattisen yhteiskunnan perusteiden rakentamisessa Ferdinand Marcosin pitkäaikaisen diktatuurin jälkeen.

Cory Aquino 1986Marcosin ottaessa diktatorisen vallan itselleen vuonna 1972 Cory Aquinon puoliso Ninoy Aquino oli opposition johtaja. Muun opposition tavoin Marcos telkesi Ninoyn seitsemäksi vuodeksi vankilaan ja vapautti hänet sitten maanpakoon Yhdysvaltoihin. Vuonna 1983 Ninoy Aquino päätti Marcosia uhmaten palata Filippiineille, jossa kuitenkin Marcosin sotilaat ampuivat hänet heti lentokentälle. Tämän seurauksena kehittyi voimakas diktatuurinvastainen kansanliike, jota Marcos ei enää saanut taltutettua. Kansanliikkeen näkyvimmäksi johtohahmoksi nostettiin Cory Aquino.

Marcos lupautui järjestämään valtansa legitimoimiseksi presidentinvaalit helmikuussa 1986 ja hänen vastaehdokkaakseen oppositio asetti Cory Aquinon. Vaalivilppiä käyttäen Marcos jo julisti itsensä presidentiksi, mutta kansanjoukot eivät sitä hyväksyneet. Parisataatuhatta kaduille tullutta kansalaista ja Marcosia vastaan asettuneet kapinallissotilaat pakottivat People Power-kansannousulla Marcosin lähtemään Havaijille maanpakoon ja nostivat Cory Aquinon presidentiksi.

Cory Aquinon kauden merkittävä saavutus oli perusoikeuksien palauttaminen. Kokoontumis-, järjestäytymis- ja lehdistövapaus palautettiin. Vuonna 1987 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jossa ihmisoikeudet on poikkeuksellisen laajasti otettu huomioon. Perustuslakiin kirjattiin mekanismeja, joilla halutaan estää uuden diktatuurin syntyminen, mm. rajoittamalla presidenttiys yhteen kuusivuotiseen kauteen. Aquinon jälkeiset presidentit ovat pyrkineet perustuslain muuttamiseen, joka myös mahdollistaisi vallassa pysymisen jatkamisen, mutta yritykset ovat kaatuneet kansalaisten enemmistön vastustukseen. Aquino kuitenkin oli uskollinen perustuslain lähtökohdille ja ilmoitti hyvissä ajoin ennen kautensa päättymistä, että vetäytyy valtion johtotehtävistä.

Yhtenä ongelmana Aquinon kaudella oli, että varsinkin upseeriston piirissä hänellä oli vain osittaista luottamusta. Häntä vastaan tehtiin 7 vallankaappausyritystä, joista hän kuitenkin selvisi hänelle uskollisen puolustusvoimien johdon tuella. Hän ei kuitenkaan kyennyt estämään ihmisoikeusrikoksia, johon asevoimat turvautuivat lähes samassa laajuudessa kuin Marcosin diktatuurin aikana. Tekoihin syyllistyneitä ei asetettu oikeuden eteen, niin kuin ei ole tehty myöhempienkään presidenttien aikana. Myös talouspolitiikassa Aquinoa syytettiin siitä, että itsekin suurena maanomistajana hän ei ollut valmis rakenteellisiin ratkaisuihin, joilla köyhyyttä ja valtavia omistuseroja olisi vähennetty.

Cory Aquino on presidenttikautensa jälkeenkin ollut näkyvästi esillä aina silloin kun demokraattisen järjestelmän perusteet ovat olleet uhattuina. Vuonna 2001, kun kansanliike oli taas kaduilla syrjäyttämässä massiiviseen korruptioon ja taloudellisiin väärinkäytöksiin syyllistynyttä presidentti Joseph "Erap" Estradaa, oli Cory jälleen näkyvästi esillä. Samoin, kun nykyinen presidentti Gloria Macapagal-Arroyo varmisti mitä ilmeisimmällä vaalivilpillä itselleen voiton vuoden 2004 presidentinvaaleissa, oli Aquino eturivissä johtamassa Gloria eroa -liikettä.

Aquinon henkilöhistoria

  • syntynyt 25.1.1933 Tarlacissa rikkaaseen filippiinienkiinalaiseen Cojuangcon maanomistajaperheeseen. Perheen isoimman tilan suuruus on n. 6500 hehtaaria, jolla työskentelee yli 7000 maatyöläistä/torpparia.
  • hän suoritti BA-tutkinnon ranskan kielessä vuonna 1953 New Yorkin College of Mount Saint Vincentissä.
  • 1953 hän palasi Manilaan ja ryhtyi opiskelemaan lakia, jättäen kuitenkin naimisiin mentyään opinnot kesken
  • 1954 hän meni naimisiin senaattori Benigno "Ninoy" Aquinon kanssa
  • perheeseen syntyi 5 lasta.

    Cory Aquinon virallinen kotisivu:
    http://www.coryaquino.ph/ca_website.htm


Puoli vuotta vaalien jälkeen

10.12.2007

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose "Jinggoy" Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon "oma" puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa "Fidel Ramosin" Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

(Pekka Borg)

Filippiinien kongressivaalit huhtikuussa 2007, äänestäminen ulkomailla

Äänestysaika on 30 päivää, alkaen 14.4.2007 paikallista aikaa ja päättyen 14.5.2007 klo 15 Filippiinien aikaa. Rekisteröintipaikkoina toimivat Filippiinien lähetystöt ja konsulaatit. Aiemmissa vaaleissa Suomessa asuvien filippiiniläisten piti äänestää Tukholman lähetystössä. Tällä kertaa Suomessa asuville rekisteröityneille äänestäjille lähetetään postissa äänestyslipuke ja kirjekuori takaisin postitusta varten suoraan Filippiineille. Äänestyslipun pitää olla perillä viimeistään 14.5.2007 klo 15 Filippiinien aikaa (klo 10 Suomen aikaa).

Yhteensä 504 331 filippiiniläistä on rekisteröitynyt ulkomailla äänestäjäksi, heistä valtaosa Hongkongissa ja Lähi-idän eri maissa. Euroopassa rekisteröityneitä on 48 711, joista Suomessa asuu 38.


Kuolemantuomioista luovuttiin Filippiineillä

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo lakkautti kuolemantuomiot 23.6.2006 käytyään vierailulla paavi Benedictuksen luona. Aiemmin presidentti ei ole noudattanut paavin kehotuksia luopua kuolemantuomioista. Vaikka Filippiineillä 80% kansasta on katolisia, yleinen mielipide on kuitenkin puolustanut kuolemantuomioita. Kuolemaantuomittujen jonossa oli noin 1300 ihmistä, joiden tuomiot muutettiin elinkautisiksi. Tilanne maassa on kuitenkin edelleen hämmentävä outojen kuolemanpartioiden takia, jotka murhaavat ihmisiä, etenkin vasemmistolaisia aktivisteja.

Kansallinen hätätila kumottu, mutta kansalaisoikeudet uhattuna

6.3.2006 / Pekka Borg

Presidentti Gloria Macapagal Arroyo kumosi 3.3. tasan viikon voimassa olleen kansallisen hätätilan, koska arvioi vallankaappauksen välittömän uhkan poistuneen. Silti kansalaisoikeustilanne on epävakaa.

Poliisi miehitti viikon ajaksi oppositiolehti Daily Tribunen toimituksen, ja kolme toimittajaa on syytteessä kapinaan yllyttämisestä. Seitsemää muuta toimittajaa on uhattu syytteellä ja hallitus on luvannut jatkossakin ryhtyä toimiin tiedotusvälineitä vastaan, jos ne yllyttävät liiaksi hallituksenvastaisiin toimiin. Ilmeisesti presidentti haluaa uhkaillen painostaa tiedotusvälineitä, kansalaistoimijoita jne. pidättäytymään häneen kohdistuvasta kritiikistä, esim. vaalivilppi- ja korruptiokysymyksissä.

Äärivasemman Bayan Munan ja sen sisarpuolueiden yksi kansanedustaja on edelleen pidätettynä ja 5 kongressitalossa oleilevaa kansanedustajaa on luvattu pidättää välittömästi kun he tulevat rakennuksesta ulos. Maanalaisen kommunistisen puolueen tuesta kapinoiville upseereille on esitetty jotain näyttöä, mutta ko. kansanedustajien osuudesta ei julkisesti ole annettu pienintäkään todistetta.

Maan johtava lakimiesjärjestö Integrated Bar of the Philippines on pyytänyt korkeinta oikeutta tutkimaan, onko hätätilajulistus perustuslain mukainen. Hallitus on puolestaan yrittänyt vaikuttaa korkeimpaan oikeuteen, että se ei ottaisi asiaa tutkittavakseen, koska hätätila on jo kumottu.


Presidentti Arroyo julisti kansallisen hätätilan
28.2.2006 / Pekka Borg

Onko Filippiinit taas liikkumassa kohti diktatuuria? Presidentti Gloria Macapagal Arroyo (GMA) julisti 24.2. maahan kansallisen hätätilan vallankaappauksen torjumiseksi. Julistuksen mukaan osa poliittista oppositiota on liittoutunut kommunistien ja toisaalta äärioikeistolaisten upseerien kanssa hallitusvallan kumoamiseksi. Vai onko, kuten väitetään Malaya-lehden pääkirjoituksessa (25.2.2006): "jos täällä on salaliitto, niin se on Arroyon salajuoni pitääkseen itsensä laittomasti vallassa"?

Tasan 20 vuotta sitten sadattuhannet EDSA-valtatielle kerääntyneet kansalaiset ja kapinaan liittyneet sotilaat pakottivat rauhanomaisesti diktaattori Marcosin luopumaan vallasta. EDSA-kumouksen vuosipäivät ovat aina ajankohta, jolloin EDSAlla ja presidentin linnan lähistöllä kokoontuu poliittisiin muistotilaisuuksiin ja mielenosoituksiin kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita hallituksen pelkojen mukaan voidaan helposti ohjata presidentinlinnaa piirittämään. Siten kaappausyrityksen ajankohta oli ymmärrettävä.

Hallitus sanoo hätätilan julistamalla ehkäisseensä vallankaappauksen, jonka valmistelusta epäiltynä on etenkin Young Officers Union -liikkeen (YOU sekä YOUng) upseereita. YOU oli järjestämässä kapinaa presidentti Cory Aquinoa vastaan jo vuonna 1989. Viikonlopun aikana pidätettiin joitakin epäiltyjä upseereita, kuten evp. kenraalimajuri Ramon Montaño sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, joka sitten asetettiin kotiarestiin. Presidentin avustaja väittää Limin myös saaneen rahoitusta entiseltä presidentti Estradalta. Lisäksi mm. merijalkaväen komentaja kenraalimajuri Renato Miranda vapautettiin tehtävistään, jolloin pieni joukko merijalkaväen joukkoja päällikkönsä eversti Ariel Querubinin johdolla linnoittautui protestiksi joksikin aikaa merijalkaväen päämajaan.

Kansanedustajienkaan koskemattomuutta ei ole turvattu, sillä kaksi laitavasemman kansanedustajaa, Joel Virador ja Crispin Beltran (Bayan Muna) on pidätetty. Beltranin osalta käyttettiin perusteena Marcosin aikaista oikeuden pidätysmääräystä vuodelta 1985. Neljä muutakin kansanedustajaa on pidätettävien listalla. Samoin demokraattisen vasemmiston Akbayan-puolueen presidentti Ronaldo Llamas, professori Randy David ja 20 muuta mielenosoittajaa pidätettiin kuulemista varten Quezon Cityssä, vaikka heillä ei varmasti ole mitään tekemistä kaappausyritysten kanssa.

Poliisi on nostanut syytteen kapinan ja vallankaappauksen yrityksestä ainakin 51 henkilölle, joiden joukossa on aiemmista kumousyrityksistä tuttu evp. eversti Gringo Honasan, useita alemman tason upseereita ja kuusi Bayan Munan ja sen sisarjärjestöjen kansanedustajaa. Julkisuuteen ei ole vielä esitetty mitään näyttöä kansanedustajien osallisuudesta. Samoin Hollannissa pakolaisena elävä kommunistisen puolueen johtaja Jose Maria Sison sai syytteen.

Myös lehdistövapaus on uhattuna. Presidentinkanslia varoitti tiedotusvälineitä julkistamasta aineistoa, joka voisi kannustaa kapinointia hallitusta vastaan. Poliisi tunkeutui oppositiota lähellä olevan Daily Tribune -lehden toimitukseen ja aikoo pysyä valvomassa, että lehti noudattaa tätä linjausta. Oikeusministeriö harkitsee syytteen nostamista lehteä vastaan käyttäen perusteena lehden viimeisen kahden vuoden aikana julkaisemia artikkeleita. Filippiinien kansallinen journalistiliitto on tuominnut hallituksen puuttumisen lehden toimintaan ja kehottaa pitämään sananvapautta yllä.

Hätätilajulistuksen laillisuus asetettu kyseenalaiseksi

Hallitus peruutti kaikki EDSA-vallankumouksen muistotilaisuudet, vaikka EDSA on keskeisin filippiiniläisen demokratian symboli. Manilassa on kuitenkin järjestetty lukuisia mielenosoituksia joissa on vaadittu, että demokraattisia perusoikeuksia ja kokoontumisvapautta on kunnioitettava. Yksi mielenosoitusten näkyviä hahmoja on entinen presidentti Aquino, joka on jo kesästä lähtien vaatinut GMA:ta eroamaan.

Jopa Arroyon vankimpiin tukijoihin kuulunut entinen presidentti Fidel Ramos pitää hätätilan julistamista tilanteeseen nähden huomattavasti liioiteltuna. Valtakunnallinen hätätila ja poliittisten vastustajien pidätykset muistuttavat hänen mielestään Marcosin sotatilan julistusta. Hän toteaa Arroyon taktiikan muistuttavan Marcosin taktiikkaa, jossa hallinnon arvostelijoita hiljennettiin vangitsemisin. Tarvittaessa paikallinen poikkeustila Manilassa olisi Ramosin mielestä joka tapauksessa riittänyt.

Lakimiesjärjestöt (esim. Integrated Bar of the Philippines) tuomitsevat kansallisen hätätilan julistamisen perustuslain vastaisena. Samoin vaikutusvaltainen yrityselämän järjestö Makati Business Club vaati hätätilan peruuttamista heti sekä asevoimia pysymään roolissaan perustuslain turvaajana.

Taustaa

Presidentin valta on horjunut koko viime vuoden. Kansa kaduilla ns. EDSA 2-vallankumouksessa nosti silloisen varapresidentti Arroyon valtaan vuonna 2001, koska oli lopullisesti kyllästynyt presidentti Estradan hallitsemiskyvyttömyyteen ja laajaan korruptioon. He odottivat Arroyolta toisenlaista, puhdasta politiikkaa, mutta ihmisiä on järkyttänyt, että hänen miehensä ja kansanedustajapoikansa ovat syyllistyneet samanlaiseen rahankeruuseen laittomasta jueteng-pelistä kuin mihin Estrada kaatui. Kaikkein pahiten luottamusta häneen horjutti kuitenkin ilmeinen vaalivilppi viime presidentinvaaleissa. Tyytymättömiä hänen hallintoonsa eivät enää ole vain köyhät, vaan myös suuri osa talouselämää ja hänen entisiä läheisiä liittolaisiaan. Social Weather Stationin gallupissa marras-joulukuulta vain 24 % oli tyytyväisiä GMA:n toimintaan presidenttinä ja 54 % oli tyytymättömiä. GMA on gallupin 20-vuotisen historian aikana ensimmäinen presidentti, jonka kannatusluvut ovat menneet negatiivisen puolelle.

Kesällä 2005 GMA:n vallassa pysyminen oli tiukalla, kun kongressissa keskusteltiin hänen asettamisestaan valtakunnanoikeuden eteen vaalivilpeistä. Samalla 8 ministeriä ja kaksi korkeata virkamiestä (ns. Hyatt10) erosi hallituksesta ja vaati presidentin eroa. Syntyi laajoja kansanliikehdintöjä kaduille samoin vaatimaan presidentin eroa, koska GMA oli estämässä kongressissa syytteiden laillista käsittelyä valtakunnanoikeudessa.

Mitä ilmeisimmin kansanliike olisi jälleen saanut presidentin syrjäytettyä "EDSAlla", jos vain olisi ollut tarjolla keskiluokkaa ja liike-elämää tyydyttävä vaihtoehto. Jos on olemassa lailliset perusteet presidentin syrjäyttämiselle, tilalle tulee varapresidentti. Varapresidentti Noli de Castro oli suosittu TV:n uutisankkuri, mutta keskiluokan yleisen näkemyksen mukaan hänen kykynsä toimia valtionpäämiehenä voivat olla heikommat kuin GMA:lla tai Estradalla.

Presidentti Marcos nosti sotatilahallintonsa aikaan upseerit keskeiseen asemaan yhteiskunnassa ja siitä lähtien he ovat olleet kiinteästi vaikuttamassa Filippiinien poliittiseen kehitykseen. Sekä Aquinon että Arroyon valtaantuloissa oli kansalaisaktiivisuuden lisäksi tärkeää puolustusvoimien ylimpien johtajien siirtyminen uusien vallanpitäjien puolelle. Lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana Filippiineillä on ollut kymmenkunta alempien upseerien kaappausyritystä, mutta niistä on puuttunut yhteys siviiliyhteiskuntaan. Vielä useammin kaappauksista huhutaan julkisuudessa. Kesän 2005 kriiseistä lähtien lehdistössä on oikeastaan jatkuvasti puhuttu suunnitteilla olevista kaappauksista.

Nuoremman upseeriston järjestöillä on omia poliittisia ohjelmia. Niissä vaaditaan asevoimien reformointia ja puhdashenkisyyttä. Viime aikoina on ollut useita tapauksia, joissa kenraalit ovat syytteessä korruptiosta tai rahojen kavaltamisesta henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Tämä herättää huomattavaa tyytymättömyyttä alemmassa upseeristossa, joka kokee olevansa puutteellisesti varustettuna taistelukentillä kommunistien talonpoikaississejä tai muslimien vapautusliikkeitä vastaan. Osa nuorista upseereista myös kokee, että rehottavan eriarvoisuuden yhteiskunnassa he taistelevat väärää vihollista vastaan.

Edellinen vallankaappausyritys tapahtui vuonna 2003 nuorten ns. Magdalo-ryhmän upseerien toimesta. Viimeisen kahden kuukauden aikana viisi näistä upseereista pakeni vankilasta tai ilmeisesti heidät päästettiin pakenemaan. Kommunistien NPA-armeija lupasi omilla alueillaan suojaa kaikille korruptoitunutta hallitusta ja armeijan johtoa vastaan taisteleville upseereille ja jonkin asteen tapaamisia olikin. Maanalaisen kommunistisen puolueen johto sanoi olevansa valmis taktiseen liittolaisuuteen Arroyon hallinnon kumoamiseksi. Silti melko pieni joukko oikeistolaisista kapinallisupseereista on valmiita yhteistyöhön NPA:n kanssa.

NPA kiihdytti Edsa-kumouksen vuosipäivän edellä maaseudulla hyökkäyksiään asevoimia vastaan. Kapinallisupseereilla oli tavoitteena organisoida joitakin satoja sotilaita mukaan Manilan mielenosoituksiin otollisen tilanteen luomiseksi. Nämä eri voimat toimivat kuitenkin enemmän kukin omillaan kuin koordinoidusti. Kapinallissotilaat ja NPA-sissit tuskin ovat rinta rinnan presidentinpalatsia valtaamassa. Missään tapauksessa ei ollut olemassa sen luokan valtakunnantasoista uhkaa, että kansallinen hätätila olisi ollut tarpeen.

Toisiko uusi EDSA-kansannousu muutoksen?

Marcosin diktatuurin kaataminen oli askel kohti demokratiaa, vaikka seuraavina hallituskausinakin ihmisoikeusloukkaukset olivat yleisiä. Sadattuhannet ihmiset olivat vuonna 1986 viisi päivää kadulla, mutta palasivat sen jälkeen kotiin. Pian valta kuitenkin siirtyi perinteiselle taloudellis-poliittiselle eliitille, ja kansalaisliikkeiden edustajat savustettiin pois hallituksesta. Samoin kävi GMA:n hallituksessa, jossa alun perin oli lukuisia kansalaisliikkeiden edustajia, jotka organisoivat toimintaa Estradan hallituksen kaatamiseksi. Köyhemmän kansanosan asema ei viime vuosikymmeninä kovin paljoa muuttunut.

Siten nytkin on riskinä, että Arroyon syrjäyttäminen johtaisi vain hallitsevien nimien vaihtumiseen ilman, että sosiaalisissa olosuhteissa mikään oleellinen muuttuisi. Silti diktatuurin estäminen ja perusoikeuksien kuten sanan- ja kokoontumisvapauden puolustaminen on välttämätöntä. Monet filippiiniläiset kansalaisliikkeet ovatkin päättäneet jopa konfliktien uhalla osoittaa rauhanomaisesti mieltään demokraattisen liikkumatilan ylläpitämiseksi.

28.2.2006 / Pekka Borg

Lue myös viimeisin Mabuhay-tiedote! Mabuhay


Presidentti selvisi nipin napin poliittisesta kriisistä
Pekka Borg 20.9.2005


Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon (GMA) asema on menneen kesän (2005) aikana ollut vakavasti vaakalaudalla ja kongressissa jopa äänestettiin presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen.

Ensin presidentin puoliso sekä kansanedustajapoika ja -lanko joutuivat syytteeseen rahan keräämisestä laittomasta jueteng-pelistä. Tilanteen rauhoittamiseksi ja ajan voittamiseksi he lähtivät presidentin toiveesta ulkomaille Hongkongiin ja Yhdysvaltoihin. Jueteng-rahat olivat keskeisenä tekijänä presidentti Estradan syrjäyttämisessä.

Vielä uhkaavampia GMA:n uran jatkolle olivat julkitulleet "Hello Garci" -ääninauhat, joilla GMA keskusteli puhelimitse vaalikomission johtaja Garcillanon kanssa toukokuun 2004 presidentinvaalien ääntenlaskennan aikana. Aluksi presidentti ei suostunut julkisesti myöntämään ko. keskustelua, mutta julkisuuden kolmeviikkoisen painostuksen jälkeen hän myönsi sen. Tosin filippiiniläiseen tapaan tiedotusvälineille ilmestyi pian keskusteluista ainakin 5 kasettia, joista osa on väärennettyjä.

Arvostelijoiden mukaan presidentti yritti keskustelulla mm. vaikuttaa siihen, että ääntenlaskennassa varmistetaan hänelle turvallinen, vähintään miljoonan äänen johto. GMA kiistää yrittäneensä vaikuttaa vaalien tulokseen. Hän sanoo halunneensa vain suojella saamiaan ääniä hitaasti etenevässä ääntenlaskussa. GMA pyysi anteeksi sitä, että hän oli toiminut asiassa harkitsemattomasti.

Keskustelun myöntäminen ei kuitenkaan rauhoittanut vaatimuksia. Päinvastoin, heinäkuun alussa 10 ministeriä erosi menetettyään uskonsa hallitukseen ja he kehottivat myös presidenttiä eroamaan. Samoin osa elinkeinoelämästä yhtyi vaatimukseen ja jopa entinen presidentti Cory Aquino ryhtyi järjestämään liikettä GMA:n erottamiseksi. Luonnollisesti eroa vaativat myös talvella kuolleen vastaehdokas Fernando Poen ja presidentti Estradan tukijoukot sekä monet uskonnolliset, sosiaaliset ja vasemmistolaiset liikkeet.

Toistaiseksi presidentti näyttää kuitenkin selvinneen pahimmasta. Oppositio käynnisti kongressin edustajahuoneessa toimet GMA:n asettamisesta syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Syytteen nosto edellyttää kongressin edustajanhuoneessa vähintään kolmasosan kannatusta (79 ääntä), mutta lopulta vain 51 kansanedustajaa tuki syytettä.

GMA:lle asian eteneminen parlamentaarista tietä sopi hyvin, sillä tyytymättömyyden kanavoituminen kadulle olisi paljon vaarallisempaa. Hän itsekin nousi valtaan, kun kansanjoukot pakottivat Estradan pois virasta. Tällä kertaa ei kuitenkaan syntynyt kaduille yhtä laajaa rintamaa kuin Marcosia ja Estradaa syrjäytettäessä.

Armeijan johdon siirtyminen presidentin puolelta kapinoivien kansanjoukkojen puolelle on ollut tärkeä tekijä, mutta nyt armeija tuki nykyistä valtaa pysymällä kiistan ulkopuolella. Toisaalta katolinen kirkko on saanut sadat tuhannet ihmiset liikkeelle. Edellisillä kerroilla nyt edesmenneen kardinaali Sinin kehotuksella lähteä kaduille oli paljon painoa, mutta nyt kirkko ei ottanut kantaa, kun Vatikaaninkin uusi johto määräsi piispat pysyttäytymään politiikan ulkopuolella.

Keskiluokan ja elinkeinoelämän haluttomuus ryhtyä muutoksiin liittyy paljolti vaihtoehtojen puutteeseen. Jos GMA syrjäytettäisiin, nousisi hänen tilalleen varapresidentti Noli de Castro. De Castro oli suosittu TV:n uutisankkuri, mutta monet epäilevät hänen kykyään presidentiksi. Häntä ei haluta, koska pelätään Estrada-tyylisen hallinnon toistuvan.

Gallup-kyselyissä kuitenkin enemmistö kansasta vaatii GMA:n eroa ja toisaalta tuoreimmassa kyselyssä 79 % uskoi de Castron selviävän tehtävästä. Toistaiseksi GMA pysyy vallassa, mutta jos kansalaiset kokevat, että vääryydet eivät ratkea juridista tietä, on kaduilla herkästi entistä laajempi kansalaisliike vaatimassa presidentin eroa. Joka tapauksessa presidentin uskottavuus on laskenut ja hän tulee olemaan loppukauden heikko presidentti, jolla tuskin riittää poliittista voimaa suurempien reformien läpiajamiseen.

Pekka Borg

Lue myös viimeisin Mabuhay-tiedote! Mabuhay



etusivu  |  tietoa Filippiineistä  |  ajankohtaiset poliittiset tapahtumat  |  matkailu  |  lapset  |  ihmisoikeustilanne  |  ympäristökysymykset  |  naisten asema  |  sivukartta eli hakemistosivu  


© Filippiinit-seura ry
www.filippiinit-seura.fi