Uskonnot Filippiineillä
Koonnut Riitta Vartti, riitta.vartti@kolumbus.fi 29.9.2004, päivitetty 15.10.2016
Uskonnonvapaus ja uskonnon asema  |  Uskonnot tilastoina  |  Roomalaiskatolilaisuus  |  Aglipayn kirkko  |  Iglesia ni Kristo  |  Karismaattiset liikkeet  |  Protestantit  |  Muita kristillisiä ryhmiä  |  Islam  |  Kansanuskonnot  |  Muut uskonnot  |  uskonnolliset ja muut juhlat  |  etusivulle


uskonnollinen kulkue

Uskonnonvapaus ja uskonnon asema

Maailman suurista uskonnoista kristinusko ja islam ovat Filippiineillä levinneimpiä. Näistä kristinusko on niin voimakas, että Filippiinejä sanotaan Aasian ainoaksi kristityksi maaksi.

Filippiinien perustuslaki takaa uskonnonvapauden, ja pääosin laki toimiikin. Maassa ei ole valtionuskontoa, vaan jokainen voi vapaasti harjoittaa omaa uskoaan. Kuitenkin katolisella kirkolla on suurimman kirkkokunnan erityisasema, joka periytyy satojen vuosien siirtomaahistoriasta. Syrjittyjä ovat olleet esimerkiksi muslimit, jotka katsovat islamin ja valtion kuuluvan yhteen, sekä alkuperäiskansojen luonnonuskonnon harjoittajat. Monet kirkkokunnat saavat toisaalta taloudellista tukea myös ulkomailta.

Uskonnolla on merkittävämpi sija kansan elämässä kuin esim. Suomessa. World Values Surveyn mukaan lähes 70% filippiiniläisistä käy kirkossa joka viikko ja uskonnolliset symbolit ja kielenkäyttö ovat kaikkialla näkyvissä.

Näennäisestä katolisesta yhtenäiskulttuurista huolimatta Filippiineillä on itse asiassa laaja kirjo erilaisia uskontoja, jotka ovat myös osittain sekoittuneet toisiinsa. Kansan mielissä säilyvät myös muinaiset luonnonuskonnot, joista monia tapoja on siirtynyt lähes kaikkiin paikallisiin uskontoihin.

Myös taikausko kuuluu kansan uskomusjärjestelmiin. Henkiin, pahoihin voimiin, henkiparantajiin ja amuletteihin (anting-anting) uskotaan laajasti.

Uskonnot tilastoina

Wikipedian mukaan (15.10.2016):

Vähintään 92 % on erilaisia kristittyjä, joista
81 % katolisia (sisältää myös esim. noin 4 % filippiiniläisen katolisen Aglipay-kirkon kannattajat),

Lisäksi on muutama prosentti erilaisia protestantteja (mm. adventisteja ja Iglesia ni Kriston jäseniä - kansallismielinen, eurooppalaista kristinoppia vastustava kirkkokunta)

5,6 % sunnimuslimeja
2 % eri kansanuskontojen edustajia

Eri tahojen antamat luvut poikkeavat jonkin verran toisistaan, ennen kaikkea katolisen kirkon osalta. On mahdollista, että etenkin muslimien suhteellinen määrä olisi kasvanut katolilaisten kustannuksella. Heimouskontojen harjoittajia saattaa myös olla enemmän kuin vain pari prosenttia.

Roomalaiskatolilaisuus

Roomalaiskatolilaisuus on Filippiinien pääuskonto, jota harjoittaa yli 80% väestöstä. Vankka asema on seurausta Espanjan 350-vuotisesta siirtomaahallinnosta, jonka aikana katolilaisuus oli ainoa sallittu uskonto ja sen opetukset juurtuivat syvälle kansan mieliin. Espanjalaisten valloittajien tullessa 1500-luvulla saariston kansat harjoittivat monijumalaisia luonnonuskontoja, vaikkakin myös islam oli jo levinnyt laajalle. Yhtenä alkumerkkinä eurooppalaisen uskonnon leviämiselle pidetään sitä, kun cebulainen päällikkö, Rajah Humabon perheineen ja seuraajineen kastettiin katoliseen uskoon 14.4.1521. Järjestelmällinen käännyttäminen alkoi lähetyssaarnaajien toimesta Miguel López de Legazpin alistaessa saaristoa Espanjan siirtomaaksi 1565 alkaen. Tuloksena tehokkaasta käännytystyöstä ja vuosisataisesta valta-asemasta nykyäänkin Filippiinien katolinen kirkko kuuluu maailman suurimpiin Brasilian ja Meksikon jälkeen.

Filippiiniläinen katolilaisuus muistuttaa Latinalaista Amerikkaa, erityisesti Meksikoa, jota kautta espanjalaiset vaikutteet kulkeutuivat maahan. Paavia pidetään kirkon ylimpänä auktoriteettina, vaikkakin Vatikaanin näkemyksiä noudatetaan valikoiden. Esimerkiksi paavin kielteisyys kuolemantuomion suhteen ei luultavasti saa Filippiinien katolilaisten enemmistön kannatusta. Paikalliseen katolilaisuuteen kuuluu mm. Neitsyt Marian, Jeesus-lapsen sekä erilaisten pyhimysten palvonta erityisin filippiiniläisin tavoin, nunna- ja munkkijärjestöt (augustinolaiset, dominikaanit, fransiskaanit ja jesuiitat) sekä rippi. Jokaisella paikkakunnalla on omat pyhimyksensä, joiden kunniaksi pidetyt fiestat (pista) ovat merkittäviä juhlapäiviä yhteisössä. Menoista tärkeimmät ovat messu, novena ja ehtoollinen. Maan kulttuuriin ja tapoihin, esimerkiksi juhlapäivien viettoon, katolilaisuudella on edelleen paljon suurempi ote kuin millään muulla uskonnolla. Jotkut muutkin kirkkokunnat itse asiassa noudattavat lähes samoja katolisia menoja. Koulujen, useiden yliopistojen ja muiden laitosten kautta katolinen kirkko pitää hegemoniaa käsissään.

Kansankatolilaisuuteen on sekoittunut luonnonuskontojen tapoja ja uskomuksia, esim. ruokauhrit vainajille ja uskolla parantaminen. Katolisia symboleja, kuten ristiinnaulitun, Neitsyt Marian tai Jeesus-lapsen kuvia käytetään pahojen henkien karkottamiseen samaan tapaan kuin luonnonuskontojen amuletteja. Ihmeitä ja kärsimysmystiikkaa korostetaan. Kuuluisuutta filippiiniläiset ovat saaneet pääsiäisen julmista itseruoskinta- ja ristiinnaulitsemisnäytelmistään, joita harrastetaan eräillä paikkakunnilla.

Viime vuosikymmeninä katolisen kirkon kansansuosiota on kasvattanut sen työntekijöiden keskuudessa syntynyt voimakas yhteiskunnallinen virtaus, joka muistuttaa Latinalaisesta Amerikasta lähtöisin olevaa vapautuksen teologiaa. Filippiiniläiset kutsuvat sitä taistelun teologiaksi, koska siihen on kuulunut pappien, nunnien ja munkkien osallistuminen köyhien yhteiskunnalliseen vapautustaisteluun, jopa aseellisesti.

Filippiineillä syntyneitä kristillisiä kirkkokuntia ovat Aglipayn kirkko, Filippiinien itsenäinen kirkko (Iglesia Filipina Independiente) ja Kristuksen kirkko eli Iglesia Ni Kristo.

Aglipayn kirkko

Aglipayn kirkko (engl. Aglipayan Church) on saanut nimensä Gregorio Aglipayn (1860-1940) mukaan, joka perusti sen vuonna 1902. Kirkon synty liittyi 1800-luvun lopun kansalliseen herätykseen ja itsenäisyysliikkeeseen, jonka yhteydessä espanjalaista papistoa syrjäytettiin ja katolisen kirkon omaisuutta siirrettiin uuteen, Vatikaanista erkaantuvaan kirkkokuntaan. Huippusuosion aikoihin, 1900-luvun alkuvuosina, kannattajia saattoi olla liki kolmannes kansasta. Useimmat palasivat kuitenkin katoliseen kirkkoon heti kun espanjalaiset papit olivat vaihtuneet amerikkalaisiin ja filippiiniläisiin. Nykyisin enää pari prosenttia väestöstä on Aglipayn kirkon kannattajia.

Aglipayn kirkko harjoittaa katolisia menoja ja käytäntöjä, mutta ei tunnusta paavia. Eräs ero katolilaisuuteen on myös, että Aglipayn kirkon papit voivat avioitua. Vuonna 1938 Aglipayn kirkko jakautui kahtia. Toinen osa jatkoi Aglipayn johdolla, toisesta muodostui Filippiinien itsenäinen kirkko, Iglesia Filipina Independiente, joka mainostaa romanttisesti olevansa ainoa merkittävä muisto Filippiinien vallankumouksesta. Osa kirkon jäsenistä on muodostanut siteet Yhdysvalloissa toimivaan protestanttiseen, episkopaaliseen kirkkoon (Protestant Episcopal Church).

Iglesia ni Kristo

Iglesia ni Kristo (Kristuksen kirkko) on perustettu noin vuonna 1914. Perustaja oli Felix Manolo Ysagun (tai eräiden tietojen mukaan Erano Manalo). Kirkko alkoi kuitenkin saavuttaa laajempaa suosiota vasta toisen maailmansodan jälkeen. 1990-luvun vaihteessa nousi ympäri maan satoja näyttäviä kirkkorakennuksia, jotka on helppo tunnistaa. Iglesia ni Kristo on erittäin autoritaarinen kirkkokunta, joka valikoi jäsenensä ja valvoo heidän käyttäytymistään tiukasti. Kirkko ei mm. hyväksy jäsenikseen juoppoja, pelureita eikä ammattiyhdistysten jäseniä sekä kieltää avioitumisen toista uskontoa harjoittavan kanssa. Kirkko myös määrää jäsenten äänestämiskäyttäytymisestä ja asettaa vaaleihin omia ehdokkaitaan. Pelastua voi sen oppien mukaan vain kuulumalla tähän kirkkoon. Iglesia ni Kristo vetoaa niihin, jotka haluavat säilyttää yhteiskunnan vanhan luokkarakenteen. Kannattajat ovat yleisimmin vähävaraisia, mutta joukossa on monia vaikutusvaltaisia liikemiehiä. Kirkkokunta ei julkaise tietoja jäsentensä lukumäärästä.

Karismaattiset liikkeet

Toisen maailmansodan jälkeen syntyi lukuisia evankelisia ja karismaattisia kirkkokuntia ja uskonnollishenkisiä ryhmiä kuten New Tribes Mission, World Vision ja Campus Crusade for Christ. Nykyisin monet liikkeet, kuten Mike Velarden johtama El Shaddai ilmoittavat kannattajiaan olevan monia miljoonia. Kannattajat pysyvät kuitenkin usein oman kirkkokuntansa jäseninä. Liikkeet osallistuvat myös maan politiikkaan presidenttipeliä myöten.

Protestantit

Protestanttien kannatus on muutama prosentti. Huolimatta Yhdysvaltain massiivisesta tuesta protestanttien lähetystyölle siirtomaavaltansa aikana (1900-1946), protestanttien kannatus on merkittävää vain joillakin alueilla, kuten Pohjois-Luzonilla, ja amerikkalaismielisen keskiluokan keskuudessa. Protestantit ovat järjestäytyneet useampaan kirkkokuntaan, joista merkittävimpiä ovat olleet UCCP (United Church of Christ in the Philippines) sekä metodistit, luterilaiset ja episkopaalinen kirkkokunta. Protestanttisten kirkkojen yhteistyötä koordinoi ekumeeninen järjestö NCCP (National Council of Churches in the Philippines). Protestanttiset kirkkokunnat pitävät yllä muutamia huomattavia oppilaitoksia, yliopistoja ja sairaaloita. Myös protestanttien keskuudessa on miljoonakannatuksen saaneita karismaattisia Born Again -virtauksia kuten Philippines for Jesus Movement (PJM) tai veli Eddie Villanuevan johtama Jesus Is Lord (JIL).

Muita kristillisiä ryhmiä.

Rizalistien (lausutaan risalistien, engl. Rizalismo) lahko on nimennyt itsensä Filippiinien kansallissankarin ja -kirjailijan José Rizalin mukaan. Heidän käsityksensä mukaan Rizal oli Jumalan toinen poika. Myös lukuisia muita kristillisiä lahkoja toimii maassa, esim. P.B.M.A. (Philippine Benevolent Missionary Association), jonka johtaja on Ruben Ecleo, sekä adventistit ja baptistit. Filippiineillä toimii myös jehovantodistajia ja mormoneja.

Islam
Islam levisi Filippiinien saaristoon 1300-luvulla lounaasta kauppiaiden ja lähetyssaarnaajien mukana ja vahvistui paikallisten kanssa solmittujen avioliittojen kautta. Valtiollisesti ja kulttuurisesti kehittyneempinä kuin saariston alkuperäiset kansat muslimit pystyivät perustamaan saarille voimakkaita sulttaanikuntia, esim. Sulun ja Maguindanaon sulttaanikunnat 1400-luvulla. Espanjalaisten valloittajien tullessa saaristo oli jo muslimialuetta aina Manilaa myöten. Vuosisatoja kestäneet kahinat, painostus ja 1930-luvulla alkanut katolisen väestön massiivinen asuttaminen eteläisille saarille ovat supistaneet muslimien osuutta jatkuvasti. Ainoastaan Mindanaon länsiosat ja Sulu-saaristo ovat säilyneet pääosin islamilaisina aina näihin päiviin saakka. Koska muslimit pitävät uskontoa valtion perustana, he pyrkivät muodostamaan alueelle itsenäistä muslimivaltiota. Sinne onkin muodostettu Autonominen Muslimialue (ARRM), jolla on osittainen itsenäisyys. Koko maan väestöstä arvellaan olevan n. 5 % muslimeja. Järjestelmällinen vastakkainolo valtaväestön kanssa, syrjintä sekä suoranaiset sotatoimet valtion puolelta jatkuvat edelleen. Osa muslimeista tukee rauhanomaisempia itsenäistymiskeinoja, osa on liittynyt aseellisiin järjestöihin, kuten Abu Sayyaf, joka on tunnettu ihmiskaappauksistaan.

Filippiineillä sunnimuslimien suuntaus on yleisempi. Muslimiyhteisöissä naiset voivat liikkua ja esiintyä huomattavan vapaasti verrattuna vaikkapa moniin arabivaltioihin. Alueen islamilaisten, joista käytetään nimeä morot, sanotaan olevan vähemmän tarkkoja rituaalisista rukouksista ja paaston noudattamisesta, mutta pitävän tärkeänä esim. Ramadanin päättymisen juhlaa ja muslimien uuden vuoden juhlaa. Samoin kuin paikalliseen katolilaisuuteen, myös Filippiinien islamilaisuuteen on sekoittunut piirteitä vanhemmista uskonnollisista tavoista, kuten uhraaminen erilaisille hengille (diwata). Muslimit ovat jakautuneet kansoiksi, joiden tavat eroavat toisistaan. Islamilaisella alueella kouluissa opetetaan Koraania ja lisäksi Marawissa toimii islamilainen korkeakoulu.


Kansanuskonnot.

Animistisia eli luonnonuskontoja harjoittaa edelleen suuri osa alkuperäiskansoista, joihin puolestaan luetaan n. 10 % filippiiniläisistä. Nämä uskonnot perustuvat ajatukseen, että kaikkialla luonnossa on erilaisia henkiä (anito), myös kodeilla ja kotieläimillä on omat henkiolentonsa. Näiden lisäksi palvotaan myös vainajia ja harrastetaan shamanismia. Eri kansoilla on erilaisia jumalia, joiden yläpuolella on luojajumala, yleisnimeltään Bathala. Jumalille uhraaminen kuuluu luonnonuskontojen tapoihin. Filippiinien luonnonuskonnoissa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään ja ihmisellä katsotaan olevan useampia kuin yksi sielu, joista toinen voi päästä taivaaseen ja toinen joutua helvettiin. Jälkiä näistä uskomuksista on näkyvissä filippiiniläisten kaikissa uskonnollisissa virtauksissa.

Muut uskonnot.

Lisäksi filippiiniläisten pieni osuus, etupäässä kiinalaista etnistä alkuperää, tunnustaa buddhalaista ja taolaista uskontoa. Heillä on temppelinsä suurissa kaupungeissa kuten Manila ja Cebu. Buddhalaisiin tapoihin on kuitenkin sekoittunut aineksia katolilaisuudesta, mutta myös sitä vanhemmista luonnonuskonnoista. Manilan kiinalainen hautausmaa on erinomainen esimerkki heidän uskonnollisista tavoistaan mm. ruoan ja tavaroiden uhraamisineen. Eräät kiinalaisten tuomat uskomukset ovat puolestaan levinneet laajalle myös muuhun väestöön.

Lue lisää uskonnoista:

Gert Rüppell: "Bahala na - malasakit"- kristityt matkalla kohti dekolonisaatiota


Uskonnonvapaus ja uskonnon asema  |  Uskonnot tilastoina  |  Roomalaiskatolilaisuus  |  Aglipayn kirkko  |  Iglesia ni Kristo  |  Karismaattiset liikkeet  |  Protestantit  |  Muita kristillisiä ryhmiä  |  Islam  |  Kansanuskonnot  |  Muut uskonnot  |  uskonnolliset ja muut juhlat  |  etusivulle


© Filippiinit-seura ry
www.filippiinit-seura.fi