Katri Simonen

Filippiiniläisnuori tuli Suomeen avuksi

Helsingin Sanomat 19.12.2001


Dennis Dasigan

Tapasimme Dennis Dasiganin
Kuva: Lena Malm

"Minä vain täytin lomakkeen", Dennis Dasigan, 24, sanoo edelleen hiukan hämmentyneenä. Lähestulkoon sattumalta hän tuli täyttäneeksi anomuksen päästä vapaaehtoistyöhön Suomeen - ja anomus hyväksyttiin.

Dasigan saapui Filippiineiltä Suomeen elokuussa. Rehellisesti sanottuna hän jo odottaa helmikuuta, jolloin koittaa paluu takaisin. Täällä on niin kylmä! Eikä ulkona näy ketään missään. Tupakointikin on hiipunut, kun savukkeet ovat kalliita ja aina on mentävä ulos polttamaan.

Dasigan työskentelee vapaaehtoisena Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintakeskuksessa Suonenjoella, kahdeksan tuntia päivässä. Pari ensimmäistä kuukautta kuluivat sadonkorjuussa, vihanneksia pesten ja pakaten. Se oli kyllä mukavaa.

"City-poika oppi maanviljelyä", Dasigan naurahtaa.

Hän on asunut koko ikänsä pääkaupungissa Manilassa, Tondon pahamaineisella slummialueella. Tosin alue on jo mainettaan parempi - gangsterit ovat kuolleet ja tilapäisasuntoja on muutettu omistusasunnoiksi.

Sadonkorjuun päätyttyä Dennis Dasigan alkoi tehdä työtä 15-18-vuotiaiden entisten huumeidenkäyttäjien kanssa.

"Heille on oltava koko ajan ohjelmaa. Jos vain istuu paikallaan, aineet tulevat mieleen. Pelaan sählyä ja pöytätennistä heidän kanssaan, käymme uimahallissa, joskus soitan kitaraa ja laulan. On vähän vaikeata, koska he eivät puhu paljon englantia."

Dasigan sanoo haluavansa todella auttaa nuoria. Hän on itsekin käyttänyt huumeita. Manilassa niitä saa yhtä helposti kuin karkkeja.

"Äitini ei huomannut mitään, mutta järjestöni huomasi ja kertoi äidilleni ja hän isälleni. Isä soitti minulle ja sanoi: 'Olet pettänyt minut, minä teen työtä täällä kaukana, mutta sinulla ei ole mitään kunnioitusta minua ja äitiäsi kohtaan.' Silloin tajusin, mikä häpeä olen vanhemmilleni ja haastoin itseni", Dasigan kertoo vakavana.


Järjestöllään Dasigan tarkoittaa siirtotyöläisten omaisten ja ystävien järjestöä Kakammpia, jossa hän on pyörinyt nuorten ja lasten parissa osin vapaaehtoisena, osin pienellä palkalla. On hänellä mekaanikonkin koulutus, mutta niitä töitä on vaikea saada.

"Isä lähti Saudi-Arabiaan, kun olin yhdeksänvuotias. Viimeksi hän kävi kotona 1999 ja seuraavan kerran tulee vuonna 2002 tai 2003. Hän soittaa meille joka kuukausi, kirjoittaa ja lähettää rahaa. Hän ajaa Saudeissa rekkaa."

Filippiinien työvoimasta lähes kymmenen prosenttia on siirtolaisina ulkomailla. Kotimaassa työtä on vaikea saada, vaikka olisi koulutustakin. Lisäksi palkat ovat kehnoja verrattuna ulkomaiden palkkatasoon.

Dennis Dasiganilla on kolme sisarusta, ja heistäkin yksi - koulutukseltaan psykologi - aikoo lähteä ulkomaille.

"Isä soitti minulle tänne kerran Saudi-Arabiasta ja sanoi: 'Nyt tiedät mitä merkitsee olla erossa perheestään.' Itkin puhelimessa. Olen tajunnut, miten suuri hänen päätöksensä on ollut."


Suomea Dennis Dasigan pitää Filippiinien vastakohtana. Kaikki on puhdasta, siistiä ja hiljaista.

"Manilassa ei voi rentoutua hetkeäkään, yhteiskunta toimii 24 tuntia vuorokaudessa. Koko ajan on melua, ihmisiä ja saasteita".

Manilassa lämpötila on aina 30 astetta. Suonenjoella Dennis Dasigan varaa joka aamu tunnin pukeutumiseen. Kolme puseroa, takki, kaulahuivi, pipo, kahdet sukat...

Kotona äiti on aina laittanut hänelle ruuat ja pessyt ja silittänyt vaatteet. Suonenjoella hän syö joka päivä perunaa sekä leipää, jossa on riisiä keskellä. Hän on jo oppinut pesemään vaatteensa eikä enää pane villapaitaa kuumaan veteen.

"Täällä on hyvin korkea elintaso. Silti näen paljon humalaisia nuoria. Miksi? Manilassa ihmiset juovat, koska ei ole mitään tekemistä", Dasigan ihmettelee.


Dasigan lämmittää saunan lähes joka ilta.

"Haluan osoittaa että välitän nuorista; he näkevät, että kaveri lämmittää saunan heitä varten."

Hän on myös oppinut hyppäämään saunasta kylmään veteen.

"Haluan kokea täällä kaiken, koska tämä mahdollisuus on vain kerran elämässäni. Vieläkään en oikein usko, että olen Suomessa."

Kotiin palattuaan Dasigan aikoo opetella laittamaan ruokaa, eikä äidin enää tarvitse pestä hänen vaatteitaan. Hän myös haluaa löytää hyvän työpaikan: sellaisen, jossa tienaa hyvin. Sitten hän säästäisi rahaa tulevaa perhettään varten ja tukisi rahallisesti myös äitiään, niin ettei isän enää tarvitsisi olla Saudi-Arabiassa.

Voisitko itse lähteä siirtotyöläiseksi?

"Ehkä", Dennis Dasigan vastaa hetken mietittyään.


Sivu on päivitetty 2.1.2007.

Etusivulle


© Filippiinit-seura ry
PL 1278
00101 Helsinki

www.filippiinit-seura.fi