Filippiiniläinen arkkitehtuuri
Riitta Vartti 6.11.2007, riitta.vartti@kolumbus.fi

bahay kuboFilippiinien arkkitehtuuri on tulosta monenlaisista vaikutteista eri kausilta. Alkuperäisimpiä ovat vieläkin maaseudulla yleiset bambumajat, joiden perinne tulee kaukaa esikoloniaaliselta ajalta. Niitä seurasivat espanjalaisten massiiviset kiviset barokkikirkot, luostarit ja linnoitukset sekä amerikkalaisten siirtomaatyyliset talot ja klassiset hallintorakennukset. Tämän keskelle nousevat nykyajan pilvenpiirtäjät ja ostoskeskukset. Tuloksena Filippiineistä on tullut arkkitehtoninen sulatusuuni, aidosti filippiiniläinen, jossa on vähintään ripaus länsimaista.

Etninen arkkitehtuuri
talotyypit

On sanottu, että etnisen arkkitehtuurin perusfilosofia on symbioosi ympäristön kanssa ja herkkyys asukkaiden ja yhteisön tarpeille. Luonnonvoimat, tulipalot, taifuunit, maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat luonnollisesti hävittäneet vanhimman rakennuskannan, joka tehtiin puusta ja muista nopeasti lahoavista materiaaleista. Etninen arkkitehtuuri kuitenkin jatkaa olemassaoloaan etenkin kulttuurivähemmistöjen alueilla, joille ovat tyypillisiä mm. kallioasumukset, pylväiden päälle rakennetut bambutalot, puutalot ja asuntoveneet.

Perusasumus on ollut jo kenties tuhansia vuosia bamburunkoinen maja, bahay kubo, joka rakennetaan pylväille ja jossa on jyrkkä katto ruohosta tai nipa-palmun lehvistä sekä ilmavarakenteiset seinät ja bambusälelattia. Yksinkertaisimmillaan talossa on vain yksi huone. Vastaavat asumukset ovat olleet yleisiä myös muualla Kaakkois-Aasiassa. Näennäisestä hataruudestaan huolimatta bahay kubo soveltuu hyvin luonnonoloihin. Paksu katto suojaa polttavalta auringolta ja pylväille nostaminen villieläimiltä ja kosteudelta. Talo kestää melko hyvin tuulta, sadetta ja maanjäristyksiä. Se sopeutuu niin vuoristoon, tasangoille kuin rannoille. Materiaalit saadaan lähiluonnosta eivätkä vaadi pitkiä kuljetuksia tai suuria investointeja.

Eri puolilla maata ovat kehittyneet omat bahay kubo -tyylinsä, jotka ovat saaneet vaikutteita myös ympäröivistä kulttuureista, kuten naapuriston malaijeilta ja kiinalaisilta ja jopa kauempaa hinduilta ja arabeilta. Vuorovaikutus on nähtävissä sekä talojen koristeissa että rakenteissa ja suhteissa. Erikoisimmat tyylit ovat Mindanaon maranaoilla, joiden talot ovat ruhtinaallisesti koristettuja. Toisaalta pohjoisimman Batanes-saariston eristyneissä oloissa on syntynyt muista huomattavasti poikkeava, jykevä tyyli.

Espanjan siirtomaakausi

Espanjalaisten tuomaa rakennustaidetta sanotaan Antillien tyyliksi, joka kulkeutui Filippiineille Meksikon kautta. Sen juuret olivat siis pikemminkin Keski-Amerikassa kuin emämaassa. Kansan käännyttäminen kristinuskoon vaati ensiksi ennen kaikkea kirkkojen rakentamista. Saaristoon nousi vuosien 1600-1750 välillä satoja kivikirkkoja, erityisesti Luzonin luoteis- ja etelärannoille sekä Panayn, Cebun ja Boholin saarille. Niissä on sekä barokin että renessanssin vaikutteita filippiiniläisin erityispiirtein, jotka johtuivat sekä materiaaleista, kuten paikallisista kivilajeista, että arkkitehdeista. Suunnittelijoina toimivat aluksi useimmiten tuntemattomiksi jääneet papit. Myöhemmin kirkkoja rakensivat myös filippiinot ja kiinalaiset, jotka koristelivat kirkot luontoaiheilla ja lohikäärmeillä. Kirkkojen lisäksi siirtomaavalta pystytti jykeviä linnoituksia, joista tunnetuin on Manilan Intramuros. Muita julkisia rakennuksia olivat koulut ja sairaalat, jotka noudattivat tuon ajan trooppista barokkiarkkitehtuuria.

Kauppasuhteiden vihdoin kehittyessä Espanjan vallan loppuvaiheissa vaurastunut aatelisto alkoi rakentaa filippiiniläisiä kivitaloja, bahay na bato. Samoin kuin bamburakenteisessa edeltäjässään bahay kubossa, kivitalojen ilmanvaihto oli tehokas ja asuinhuoneet sijoitettiin toiseen kerrokseen. Ikkunat avautuivat lattiasta kattoon. Valitettavasti toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat suurimman osan Manilasta ja tuon ajan arkkitehtuurista.

Yhdysvaltain kausi

Yhdysvaltojen kauden alkuvaiheissa rakennettiin paljon julkisia rakennuksia hallinnon eri portaisiin aina kuntatasolle asti. Arvokkuuteen pyrkivät rakennukset muistuttivat usein kreikkalaisia tai roomalaisia temppeleitä pylväineen ja koristepäätyineen. Tunnetuimpia esimerkkejä näistä klassisista rakennuksista on Manilan pääpostitalo. Koululaitos oli toinen kiivaan rakentamisen alue, esimerkkinä Filippiinien yliopiston kampus nykyisessä Quezon Cityssä. Yhdysvaltain toimesta rakennettiin myös vuoristoon kesäpääkaupunki Baguio esikuvaksi eurooppalaisesta kaupungista tropiikissa. Vuosisadan vaihteen tyyli, joka yhdisti vaikutteita historian eri kausilta, jatkui pitkälle 1900-luvulle sekä kaupallisissa rakennuksissa että rikkaiden siirtomaatyylisissä palatseissa, mansioneissa. Vuosisadan läntiset suuntaukset, kuten Art Nouveau ja Art Deco, jättivät merkkinsä julkisiin rakennuksiin kuten teattereihin.

Nykyaika

Manila
Manilan pilvenpiirtäjiä.
Kuva: Päivi Mattila.


Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus omaksui yksinkertaisen, modernin tyylin. Muutos tapahtui 1970-luvulla, jolloin uuden kansallisen herätyksen innoittamana arkkitehtuurissakin siirryttiin filippiiniläistämiseen. Filippiiniläinen tyyli otti uudelleen käyttöön perinteiset aiheet, bahay kubon ja bahay na baton modernisoidussa muodossa. 1980-luvulla postmodernismi taas elvytti romanttista ja klassista arkkitehtuuria. Ehkäpä viimeisin kehitys on kansainvälisten vaikutteiden virtaaminen jälleen maahan ja filippiiniläisten arkkitehtien suuntautuminen ulkomaille.

slummiArkkitehtien ponnistukset jäävät kuitenkin hallitsemattomasti leviävän tilapäisasutuksen puristukseen eikä suurelle yleisölle ole juuri iloa arkkitehtuurista, josta saa nauttia vain pieni osa kansasta. Rikkaiden rakennuttamat luksustalot on piilotettu asekaartien vartioimien muurien taakse, joiden ulkopuolella alkaa slummi. Kaupungin köyhillä ei ole tonttimaata eikä varaa hyviin materiaaleihin, joten he eivät voi toteuttaa sen paremmin vanhaa kaunista talonpoikaistyyliä kuin urbaania omakotityyliä. Asumisen tilapäisyys ja epävarmuus sekä veden ja viemäröinnin puute estävät kunnollisen kaupunkiarkkitehtuurin syntymisen. Raivaustraktorimenetelmä ei korjaa tilannetta.

Lähteet

Noche, Manuel D. C. History of Philippine Architecture. Osoitteessa http://www.ncca.gov.ph/about_cultarts/comarticles.php?artcl_Id=110

Pelmoka, Juana Jimenez (1996). Pre-Spanish Philippines. Philippine Graphic Arts, Inc., Caloocan City.

Perez III, Rodrigo D.& Rosario S. Encarnacion & Julian E. Da-canay, Jr. (1989): Folk Architecture. GCF Books, Quezon City.

Zaragoza, Ramón Ma. (1997). Old Manila. Oxford University Press, New York.

© Riitta Vartti, päivitetty 6.11.2007.

Etusivulle


© Filippiinit-seura ry
www.filippiinit-seura.fi