Presidentti vaihtui - mikä muuttui?

Pekka Borg

Sivun on päivittänyt 4.8.2016 Riitta Vartti, riitta.vartti@kolumbus.fi

etusivu  |  tietoa Filippiineistä  |  yhteiskunta  |  matkailu  |  lapset  |  ympäristökysymykset  |  naisten asema   

Rodrigo Duterte

Vahva, suorastaan hurmoksellinen kansanliike teki Rodrigo Dutertesta presidentin. Kansa halusi muutosta heti, ja vain määrätietoinen Duterte kykeni vakuuttamaan, että hänen johdollaan muutokset myös toteutuvat. Viimeksi kansa on Filippiineillä osallistunut yhtä innostuneesti politiikan tekemiseen 30 vuotta sitten, kun Marcosin diktatuuri kaadettiin People Power -vallankumouksella.
Tässä kirjoituksessa arvioin presidentti Duterten esittämiä linjauksia lähivuosien hallituspolitiikaksi. Lähteinä ovat ensisijaisesti presidentti Duterten virkaanastujaispuhe 30.6.2016, kansakunnan tila-puhe kongressille 25.7.2016 (State of the Nation, SONA) sekä Philippine Daily Inquirer -lehden artikkelit.

Virkaanastujaispuheessaan presidentti Duterte totesi, että nopeaa korjausta vaativat maan ongelmat ovat korruptio, rikollisuus, erityisesti huumekauppa sekä lain ja järjestyksen murtuminen. Nämä ovat sosiaalisen sairauden ilmentymiä, jotka syövät Filippiinien yhteiskunnan moraalia. Duterte pitää todellisena ongelmana sitä, että kansan luottamus hallitukseen, maan johtajiin, oikeuslaitokseen sekä viranomaisiin on rapautunut. SONA-puheessa presidentti Duterte ei enää palannut menneisiin, vaan halusi keskittyä siihen, mitä tehdään tästä eteenpäin.

Nostan tässä kirjoituksessa seuraavat teemat esiin:
1. Huumeiden vastainen taistelu ja ihmisoikeudet
2. Federalismi ja perustuslain muutos
3. Rauhanprosessi
4. Talouspolitiikka ja byrokratian purku
5. Terveys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus
6. Ympäristö
7. Ulkopolitiikka

Rodrigo Duterte

1. Huumeiden vastainen taistelu ja ihmisoikeudet

Presidentti Duterten toimintaohjelmassa on paljon erinomaisia ja rohkeita linjauksia, jotka toivottavasti toteutuvat. Kommentoin ensin vähän laajemmin kaikista ongelmallisinta aluetta hänen ohjelmassaan, nimittäin huumepolitiikkaa ja siihen liittyviä systemaattisia ihmisoikeuksien loukkauksia. Duterten ohjelmassa on monia ihmisoikeuksia parantavia ehdotuksia, mutta hänen huumekampanjansa rikkoo surutta kaikista perustavinta ihmisoikeutta eli kaikille kuuluvaa oikeutta elämään.

Duterte on luvannut lopettaa huumerikollisuuden Filippiineillä puolessa vuodessa tappamalla kaikki huumekauppiaat, jotka eivät antaudu. Duterten ansioksi voi sanoa, että hän ei siirrä vastuuta ikävistä asioista toisille, vaan laittaa itsensä täysillä peliin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jo ennen presidenttikauden alkua hänen viestinsä rikollisille oli: "Jos vastustatte, osoitatte väkivaltaista vastarintaa, käskyni poliisille on, ampukaa tappaaksenne." (PDI 18.6.16) Duterte on rohkaissut myös kansalaisia itse toimimaan, jos näkevät huumekauppiaita naapurustossaan: "Soittakaa meille, poliisille, tai tehkää se itse jos teillä on ase – teillä on minun tukeni." Jos huumekauppias vastustaa pidättämistä ja kuljetusta poliisiasemalle ja uhkaa henkilöä aseella tai veitsellä, "voitte tappaa hänet". "Ampukaa hänet ja annan teille mitalin". (PDI 5.6.16)

Poliisi on välittömästi lähtenyt toteuttamaan annettua tehtävää. Inquirer-lehti ylläpitää listaa kaikista sen tietoon tulleista huumerikollisten tappamisista. Lehti dokumentoi ensimmäisen kuukauden aikana 465 rikolliseksi epäillyn tappoa. Duterte lupasi poliisille 3 000 lisävirkaa ja sanoi, että poliisin tulisi esittää hänelle heidän työnsä tulokset: "Näyttäkää minulle kuolleita ruumiita" (PDI 30.5.16).

Davaon entinen poliisipäällikkö "Bato" de la Rosa, jonka Duterte nimitti Filippiinien poliisin ylipäälliköksi, onkin suorasanaisesti ilmaissut miten hän ohjaa poliisia toimimaan heidän kohdatessaan rikollisia. Hän sanoi, että presidentin ohje ampua tappaakseen pätee tilanteissa, joissa rikollinen osoittaa vastarintaa tai on aseistettu. Kun toimittaja kysyi, entä sitten jos epäilty antautuu vapaaehtoisesti, de la Rosa vastasi, että "pistäkää hänet käyttämään vastarintaa". (PDI 7.6.16) De la Rosa myös arvioi, että "Useita vuosia nämä huumeloordit ovat hallinneet. He ostavat syyttäjiämme, tuomareita, vankilavirkailijoita ja jopa mediaa. Nyt on aika tappaa heidät." "Jos nyt näen jonkun heistä eikä ketään ole katsomassa eikä ole valvontakameraa, niin ammun hänet." (PDI 19.7.16)

Tapetaan kun oikeusjärjestelmä ei toimi

Rikollisten tappamista perustellaan myös sillä, että rikolliset kulkevat vapaana kun oikeuslaitos ei saa syyllisiä tuomittua. Duterte toteaa SONA:ssa kansalaisten huolen siitä, että juttujen käsittelyt jumiutuvat tuomioistuimissa eikä saada oikeudenmukaisia ja reiluja ratkaisuja. Hän on vaatinut, että poliisista, tuomioistuimista ja vankiloista pitää puhdistaa korruptoituneet ja rikollisten kanssa yhteistyössä olevat ainekset. Oikeusjärjestelmän kuntoon laittaminen ihmisoikeuksia kunnioittaen pitäisikin olla se tie, jolla huume- ym. rikollisuutta vastaan taistellaan, vaikka se onkin hidas tie. Järjestelmän toimimattomuus ei oikeuta mielivaltaisia teloituksia.

Asevoimat saivat jo Marcosin diktatuurin aikana sellaisen vallan, että he voivat teloittaa epäiltyjä rikollisia tai kapinallisia ilman että heidän tarvitsisi pelätä tulevansa tuomituksi oikeudessa. Presidentti Aquino edes yritti suitsia poliisin tai armeijan ihmisoikeusloukkauksia, mutta nyt Duterte antaa asevoimille ja kansalaisillekin yhtä vapaat kädet laittomiin teloituksiin ilman seuraamuksia kuin oli tapana Marcosin diktatuurin aikana – tai Duterten ollessa Davaon pormestarina. Hän vähintäänkin salli sen, että Davaon kuolemanpartio tai poliisi tappoi yli 1 000 huumeiden käyttäjää ja -kauppiasta, pikkurikollista ja katulasta (vajaan 20 vuoden aikana).

Ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvissa teloituksissa ei kysytä, oliko teloitettu varmasti syyllinen tai kuinka suuren rikoksen hän mahdollisesti oli tehnyt. Presidentti Duterte esittää kuolemantuomioiden palauttamista Filippiineille, jolloin oikeudessa ainakin tutkittaisiin näyttöä syyllisyydestä. Mitkään kansainväliset kokemukset eivät kuitenkaan tue käsitystä, että tappamalla saataisiin huumerikollisuus lakkautettua, ei laillisin kuolemantuomioin eikä laittomin teloituksin. Se ei ole onnistunut edes Davaossa, jossa kuolemanpartioista huolimatta edelleen riittää uusia köyhiä pikkurikollisia tapettaviksi.

Toki moniin Duterten esittämä tappopelote tehoaa. Heinäkuun aikana yli 140 000 huumeiden käyttäjää tai myyjää on tappamisen pelossa itse antautunut poliisille, ja viranomaisilla onkin melkoinen työ vankilapaikkojen ja valvonnan järjestämisessä.

Hallitus pyrkii vähentämään huumeongelmaa myös positiivisin keinoin, lisäämällä hoitoa. Filippiineillä on arviolta yli kolme miljoonaa huumeiden käyttäjää, ja nyt hoitoon hakeutuneita on niin paljon, että hoitoa tullaan järjestämään valtavissa yksiköissä mm. varuskunta-alueilla. Hoitoprosessi vaatii kärsivällisyyttä poliisiviranomaisiltakin, sillä useimmiten huumeriippuvuudesta toipumiseen liittyy retkahduksia ja taas uudelleenyrityksiä.

Presidentin ja kongressin toimivalta

Oikeusvaltion perusperiaatteisiin kuuluu, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettava toisistaan. Presidentti Duterte on todennut, että juristina ja syyttäjänä hän tuntee laillisuuden rajat. Hän kuitenkin varoitti tulevaa kongressia jo etukäteen tekemästä sitä virhettä, että se lähtisi tekemään kongressin tutkimusta hänen rikollisuudenvastaisesta kampanjastaan. (PDI 10.6.16)

Kongressin edustajainhuoneen puhemies Pantaleon Alvarez jo vastasikin, että hän ei halua antaa tilaa sille, että huumeloordit kansanedustajia hyväksikäyttäen saisivat kongressin tutkimaan poliisin toimintaa, mikä jarruttaisi poliisin huumeidenvastaista kampanjaa (PDI 17.7.16). Senaatti toimii yleensä itsenäisemmin kuin presidentin hallinnassa oleva edustajainhuone ja siellä on vireillä laittomien teloitusten ottaminen tutkittavaksi. Poliisijohtaja de la Rosa totesi, että poliisi noudattaa sääntöjään toiminnassaan ja että "kolmesta kuuteen kuukaudessa ratkaisemme laittomien huumeiden ongelman maassa. Olemme vasta aloittamassa kampanjaa ja ihmisoikeuksien ajajat eivät saa meitä peloteltua luovuttamaan." (PDI 9.7.16)

2. Federalismi ja perustuslain muutos

Varsinkin Mindanaon ja Visayasin väestöstä suuri osa on ollut tyytymätön siihen, että Manilan eliitti määrää provinssien asioista ja resursseista. Duterten ohjelmassa on siirtyminen federalismiin hänen virkakautensa aikana. Se edellyttää perustuslain suurta uudistusta. Duterte esittää siirtymistä parlamentaariseen järjestelmään, jossa kuitenkin on vahva presidentti, esimerkiksi Ranskan mallia mukaillen.

Yksi odotus federalismin suhteen on, että se vähentäisi poliittisten klaanien vaikutusvaltaa. Pelkkä osavaltioihin siirtyminen ei sitä kuitenkaan takaa. Suurin osa provinsseista on vahvasti yhden tai kahden suvun hallinnassa, ja niiden asema saattaa jopa voimistua kun päätösvallasta ja verorahoista suurempi osa siirtyisi alueelliseen hallintaan. Davaotakin johtaa Duterten perhe.

Federalismi voi helpottaa autonomisen muslimialueen perustamista. Aquinon kaudella hallituksen ja MILF-vapautusliikkeen sopima Bangsamoron perustuslaki (BBL) autonomisesta muslimialueesta jumittui perustuslakiongelmien takia kongressin käsittelyyn. Jos perustuslakia uudistetaan, samalla voidaan ratkaista muslimialueen autonomiaan liittyvät ongelmat.

Presidentti Duterte on todennut, että uusi perustuslaki ei tule heikentämään filippiiniläisten asemaa nykyiseen perustuslakiin verrattuna. Sen sijaan yritys- ja sijoitustoimintaan hän esittää ulkomaisia investointeja edistäviä muutoksia, kuten 40 prosentin ulkomaisen omistusrajan poistamista yrityksiltä.

3. Rauhanprosessi

SONA-puheessaan Duterte kiinnitti huomiota siihen, miten maan muslimiväestöä on historiassa kohdeltu väärin. Mindanao oli vielä 100 vuotta sitten muslimien aluetta, mutta imperialistisesti heidät syrjäytettiin mailtaan. Duterten mukaan asia pitää korjata siten, että "yritämme ymmärtää toisiamme ja elää toistemme kanssa". Hän esitti, että kongressi hyväksyisi rauhanneuvotteluissa sovitun BBL-lain siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Kiistanalaiset kohdat sitten hyväksyttäisiin perustuslain uusimisen yhteydessä. Kuulostaa hyvältä, että Duterte haluaa mukaan päättämään myös kilpailevan muslimien MNLF-vapautusliikkeen, joka ohitettiin edellisen hallituksen rauhanneuvotteluissa.

Sissisotaa on käyty jo 60-luvusta lähtien myös kommunistijohtoisen kansandemokraattisen rintaman (NDF) ja sen kansanarmeija NPA:n kanssa. Eri hallitusten aikana on käyty lukuisia rauhanneuvotteluja, joissa kumpikaan osapuoli ei ole ollut oikein tosissaan mukana.

Nyt Duterte on tehnyt sellaisia avauksia, jotka voivat merkitä alkua vakavasti sopimukseen pyrkiville neuvotteluille. Hän lupasi hyvän tahdon eleenä vapauttaa kaikki poliittiset vangit, jotka ovatkin valtaosin NDF:stä tai sitä lähellä olevista laillisista kansalaisjärjestöistä. Toistaiseksi yhtään vankia ei ole vielä vapautettu, ja armeijassa ei ehdotuksesta välttämättä olla innoissaan.

Duterte oli nuoruudessaan kommunistipuolueen (CPP) perustaja Joma Sisonin oppilas yliopistolla ja itsekin kommunistisen nuorisoliiton jäsen. Dutertella on siitä lähtien ollut hyvä keskustelusuhde Sisonin kanssa, ja hän esittikin Sisonille, että NDF saisi nimittää neljä ministeriä hänen hallitukseensa. Sison vastasi, että puolue voi tulla hallitukseen vain rauhansopimuksen hyväksymisen jälkeen, mutta NDF antoi Dutertelle muutaman edistysmielisen nimen ehdolle. Hallitukseen tulikin maareformiministeriksi militantin KMP-talonpoikaisjärjestön entinen puheenjohtaja Rafael Mariano ja sosiaaliministeriksi professori Judy Taguiwalo.

Rauhanprosessin alku vielä kangertelee. Duterte julisti yksipuolisen tulitauon ja kun NPA ei ilmoittanut annettuun kellonaikaan mennessä samaa, kumosi Duterte tulitauon. Osapuolilla on ollut erilaisia käsityksiä, mitä tulitauon aikana saa tehdä ja pieniä yhteenottojakin on ollut. Sison totesi, että käskyttämällä asia ei etene ja että NDF on neuvottelemassa, ei antautumassa.

Rauhanneuvottelut saattavat kuitenkin käynnistyä sovitusti 20.8. Norjassa. Toiveita on enemmän kuin vuosikymmeniin, mutta sopimukseen pääseminen on vielä pitkän matkan päässä eikä lopputuloksesta ole varmuutta.

Alkuperäiskansat ovat varmaan rauhanomaisinta ja vähiten yhteiskunnallisesta päätöksenteosta osallista kansanosaa. Duterte on jo Davaolla vahvasti puolustanut alkuperäiskansojen oikeuksia ja nostaa heitä myös vastuullisiin tehtäviin. SONA-puheessaan Duterte sanoi alkuperäiskansoilla olevan suojanaan omistusoikeudet perinteisille maa-alueilleen ja kehottaa heitä aktiivisesti hyödyntämään näitä maitaan hyvinvointinsa parantamiseen.

4. Talouspolitiikka ja byrokratian purku

Liike-elämän toiveiden mukaisesti Duterte on luvannut jatkaa Aquinon kauden kasvua tukevaa talouspolitiikkaa. Lisäksi hän lupasi yksinkertaistaa verotusta ja alentaa sekä henkilö- että yritysverotusta. Byrokratian purku on keskeinen tavoite, mm. yritystoimintaan liittyvät lupahakemukset pitää ratkaista kolmessa päivässä ja palvelut pitää saada yhdeltä luukulta. Tehdään kilpailukykyä parantavia reformeja ja edistetään investointeja etenkin työvoimavaltaisille aloille.

Korruptionvastaisessa taistelussa on oleellista, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa viranomaisten päätöksistä. Kongressissa on ollut jo pitkään käsiteltävänä julkisuuslaki (Freedom of Information, FOI), mutta Aquino ei panostanut sen läpiviemiseen. Duterte antoi heti tiedonsaantia avaavan presidentin FOI-asetuksen ja olettaa sopii, että varsinaisen lainkin hyväksyntä etenee nyt kongressissa.

5. Terveys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Viime presidenttikauden suurimpia poliittisia taisteluita käytiin seksuaaliterveyslain hyväksymisestä (Responsible Parenthood and Reproductive Health Law, RH-laki). Kongressi hyväksyi lain vain huomattavasti heikennettynä, sillä lakia vastustaneella katolisella kirkolla on niin paljon poliittista vaikutusvaltaa. Kongressin konservatiivit estivät myös lain kunnollisen toimeenpanon poistamalla budjetista tarpeellisia rahoja. Duterte vaatii SONA:ssa, että RH-laki on pantava täysimääräisesti toimeen niin, että pariskunnilla, erityisesti köyhillä, on vapaus tehdä tietoinen valinta haluamiensa lasten määrästä.

Dutertella riittää perhesuunnittelukysymyksissäkin ennennäkemätöntä rohkeutta pistää katolinen kirkko aisoihin ja työntää sitä ulos poliittisesti määräävästä asemasta. Voi olla, että Duterten jälkeen kirkot eivät enää saavuta samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen.

Köyhimmälle väestönosalle Duterte lupaa oleellisia parannuksia. Hän lupaa laajentaa yleisen terveysvakuutuksen kattamaan kaikki filippiiniläiset. Hän aikoo jatkaa edellisten hallitusten 4P-ohjelmaa, joka tarjoaa ehdollista toimeentuloturvaa köyhimmille perheille. Etuuksia aiotaan kehittää omatoimisuuteen kannustavammiksi. Todella merkittävä muutos on, että on kielletty jyräämästä slummialueita sileäksi ja häätämästä asukkaita ilman uudelleensijoitusta: "niin kauan kuin istun täällä presidenttinä, ei tule tapahtumaan (slummialueiden) purkuja ilman uudelleensijoituksia." (SONA)

Maanomistus on historiallisesti ollut Filippiineillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta ykköskysymys. Duterte on arvostellut maareformilakia tehottomaksi ja todennut, että hänen kaudellaan maan jakamiseen liitetään huomattavasti enemmän tukitoimia viljelijälle. Uusi maareformiministeri Mariano edustaa talonpoikaisliike KMP:n linjaa, jonka mukaan vanha maareformilaki pitäisi kumota ja tilalle hyväksyä oleellisesti radikaalimpi reformilaki. Maanomistajat eivät sitä missään nimessä hyväksy ja presidentti ei toistaiseksi ole ottanut maanjakoon selkeästi kantaa.

Työntekijöiden oikeuksien kannalta suurimpia kiistanaiheita on yleinen käytäntö, jossa yrittäjä tekee työsopimukset vain viideksi kuukaudeksi. Näin yrittäjä kiertää velvoitetta vakinaistaa työsuhde (6 kk:n jälkeen), ja voi myös maksaa alempaa palkkaa. Duterte on luvannut lakkauttaa käytännön vaikka sulkemalla yritykset, jotka näin kiertävät lakia.

6. Ympäristö

Ympäristöpolitiikan suhteen Duterten linjaukset ovat olleet ristiriitaisia. Virkaanastujaispuheessaan Duterte vakuutti, että Filippiinit noudattaa kaikkia hyväksymiään sopimuksia. Hän kuitenkin kieltäytyi sitoutumasta Pariisin ilmastosopimukseen, joka hänen mielestään on Filippiineille epäoikeudenmukainen ja estää maan teollistumista. Filippiinit on allekirjoittanut sopimuksen, mutta senaatti ei ole sitä vielä ratifioinut. Lukuisat ympäristötutkijat pitävät ympäristösopimuksesta luopumista suurena riskinä Filippiineille, sillä alue on ilmaston lämpiämisestä eniten kärsiviä maita. Lisäksi he toteavat sopimuksen olevan kaksipuolinen siten, että päästötavoitteet ovat voimassa vain jos ulkopuoliset rahoittajat antavat sopimuksen mukaisesti huomattavan tuen Filippiineille. (PDI 24.7.16)

Yksi Duterten rohkeista vedoista oli valita ympäristöministeriksi radikaali ympäristöaktivisti Regina Lopez. Erityisesti kaivosyhtiöt ovat päätöksestä kauhuissaan. Duterte on ollut samoilla linjoilla Lopezin kanssa siitä, että kaikki kaivosluvat tarkistetaan uudelleen ja ympäristöä tuhoavia käytäntöjä ei hyväksytä. Samoin Duterte uhkaa lakkauttaa metsäyhtiöiltä luvat, jos ne eivät ole täyttäneet puunistutusvelvoitteitaan.

7. Ulkopolitiikka

Suorasuinen Duterte ei ole mikään diplomaatti kansainvälisissäkään suhteissa. Jo vaaliaikana hän ehti lausunnoillaan suututtaa ainakin Australian, Yhdysvallat ja Kiinan.

Varsinkin Kiinan kanssa menossa oleva kiista merialueista on ulkopolitiikan vaikeimpia kysymyksiä. Haagin kansainvälinen oikeus antoi Filippiinien kannalta positiivisen päätöksen merialueista, mutta Kiina ei oikeuden päätöksiä hyväksy. Presidentti Aquino halusi turvautua USA:n voimakkaampaan läsnäoloon alueella. Duterte on ilmaissut, että hän haluaa ratkoa ongelmaa Kiinan kanssa neuvotteluteitse ja tarjoten molemmille hyödyllistä yhteistyötä kiistelyn sijaan. Hän nimitti ex-presidentti Ramosin neuvottelijaksi Kiinaan – jos vain ikääntyneen Ramosin voimat riittävät. Voi olettaa, että Kiina ei neuvottelemallakaan merialueen hallinnasta luovu.

Duterten linjana näyttää olevan, että maan turvallisuudesta huolehditaan ensisijaisesti Filippiinien omiin voimiin tukeutuen. Pormestarikautenaan hän jopa kielsi yhdysvaltalaisia joukkoja tulemasta Davaon alueelle sotaharjoituksiin. Duterte on kuitenkin luvannut kunnioittaa Aquinon aikana Yhdysvaltojen kanssa tehtyjä puolustusyhteistyösopimuksia, joiden mukaan USA voi pitää jatkuvasti kiertäviä joukkoyksikköjä Filippiineillä määritellyillä alueilla ja myös varastoida aseita ym. tarvikkeita siellä. Duterte on edellyttänyt, että he toimivat Filippiinien maaperällä Filippiinien asevoimien ohjeiden ja rajoitusten mukaisesti.

Lopuksi

Presidentti Duterte on ottanut tehtäväkseen saada aikaan todellinen muutos filippiiniläiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Hän on myös osoittanut johtajuutta, jossa on valmis panemaan itsensä likoon ja ottamaan vastuuta. Hän on koonnut itselleen kabinetin, joka edustaa hyvin erilaisia ajattelutapoja. Luotettavimpana ytimenä kabinetissa on hänen lapsuus- ja opiskeluaikojen ystäviään ja läheisimpiä luotettujaan Davaosta. Mukana on laitavasemmiston edustajia ja akateemisia asiantuntijoita, mutta myös miehiä bisnesmaailmasta, kuten Mark Villar. Ajan mittaan sitten näemme, miten toimintakykyisenä "sateenkaarikabinetti" filippiiniläisittäin säilyy.

Duterten ohjelmassa on reformeja, jotka parantavat pienituloisten elämänedellytyksiä. Hän on myös rohkeasti puuttumassa taloudellisen ja poliittisen eliitin toimiin asioissa, joissa katsoo eliitin toimivan yhteistä etua vahingoittavasti ja reilujen pelisääntöjen vastaisesti. Hän on kovalla kädellä siivoamassa korruptiota hallinnosta ja yhteiskunnasta kokonaisuutena. Menestystä vaan hänelle ja kaikille muille toimijoille työssä näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Samaa en voi kuitenkaan sanoa tästä huumeiden ja rikollisuuden vastaisesta sodasta. Huumekauppaan on kyllä puututtava tosissaan, sillä huumeet pilaavat jopa miljoonien ihmisten elämää. Kuvaavaa Duterten ajattelutavalle on se, mitä hän sanoi moottoripyörämiesten tappamasta, korruptoituneesta toimittaja Jun Palasta: "hän oli mätä huoranpenikka. Hän ansaitsi sen (tulla tapetuksi)" (PDI 2.6.16). Duterten kampanjaa puoltavissa kirjoituksissa sosiaalisessa mediassa yleinen puolustelu on ollut, että eihän Duterte ole tappamassa heitä tai muita kunnon ihmisiä, vaan vain rikollisia.

Ihmisoikeuskonventiot ja kaikkien sivistyneiden valtioiden (ml. Suomi ja Filippiinit) perustuslait lähtevät siitä, että jokaisen ihmisen elämä on arvokas - myös rikollisten, puhumattakaan vain rikoksista epäillyistä. Tehtyjä rikoksia ei saa tappamalla tekemättömiksi. Epäillyt rikokset pitää saada rehtiin oikeuskäsittelyyn ja rikoksiin syyllistyneiden pitää saada rangaistuksensa. Yhteiskunta, jossa annetaan asevoimille tai kansalaisille oikeus lahdata rikoksista epäilemiään henkilöitä, ei varmasti ole turvallinen, ja jatkossa voi koko demokraattinen yhteiskunta olla uhattuna. Siksi ihmiskunnan historiassa on siirrytty viidakon laeista oikeusvaltioon.


etusivu  |  tietoa Filippiineistä  |  yhteiskunta  |  matkailu  |  lapset  |  ympäristökysymykset  |  naisten asema  


© Filippiinit-seura ry
www.filippiinit-seura.fi