Filippiinien aurinko

Mabuhay 1/2007
Uutisia Filippiineiltä
Filippiinit-seuran tiedote 10.12.2007
Upseerien kapinayritys Makatissa 
Puoli vuotta vaalien jälkeen 
Ympäristöongelmat vaivana
Sison oikeuteen 
Filippiinien ihmisoikeudet YK:ssa 
Pommiattentaatti kongressitalolla  
Rauhanneuvottelut MILF:n kanssa 
Armahdus Estradalle 

Upseerien kapinayritys Makatissa

Ryhmä vuoden 2003 vallankaappausyrityksestä syytettyjä upseereita marssi 29.11. 2007 ulos oikeusistunnosta, linnoittautui läheiseen Manila Peninsula -hotelliin ja ryhtyi avoimeen kapinaan. Heidän toiveenaan oli nostattaa vuosituhannen alun tekstiviestivallankumouksen tapainen kansannousu, mutta tämä jäi yritykseksi. Poliisi pidätti kuuden tunnin piirityksen jälkeen rakennuksen sisältä 51 kapinoitsijaa ja kapina päättyi lähes verettömästi.

Kapinoitsijoita johtivat senaattori, evp. luutnantti Antonio Trillanes sekä prikaatinkenraali Danilo Lim, jota syytetään myös helmikuussa 2006 paljastuneen vallankaappausyrityksen johtamisesta. Kapinallisten joukossa hotellissa olivat myös entinen varapresidentti Teofisto Guingona, 81-vuotias piispa Julio Lingayen ja Filippiinien yliopiston entinen presidentti ja vasemmistovaikuttaja Francisco Nemenzo, mutta heidän osallistumisestaan hotellivaltauksen valmisteluun ei ole esitetty näyttöä. He tuskin kuvittelivat, että tällä joukolla kaadetaan hallitus. Heidän rooliaan voisi paremminkin kuvata mielenosoitukseksi hallituksen politiikkaa vastaan.

Kapinallisupseerit vaativat presidentin eroa vaalivilpin, viimeaikaisten korruptioskandaalien ja ihmisoikeusloukkausten takia. Analyysien mukaan kapina epäonnistui sen takia, että toisin kuin presidentit Marcos ja Estrada kaataneissa ns. EDSA-vallankumouksissa, nyt pieni upseeriryhmä toimi täysin irrallaan kansanjoukoista. Tyytymättömyys presidenttiin on sinänsä ollut kasvussa ja kapinallisupseerien esittämät poliittiset vaatimukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin oppositiolla ja eri vasemmistovoimilla, mutta nämä voimat eivät olleet valmiita osallistumaan vallankaappausseikkailuihin. Edellisissä kansannousuissa armeijan asettuminen rinnalle on ollut oleellista. Nyt kasarmeilla oltiin hiljaa sivussa, vaikka ei sieltä kuulunut tukihuutoja hallituksellekaan. Lisäksi oppositio ei ole vieläkään onnistunut hankkimaan itselleen kansaan vetoavaa keulakuvaa.

Presidentin asemaa on tukaloittanut syksyllä uusi korruptioskandaali, joka koski hallituksen sopimusta kiinalaiselle telekommunikaatioyhtiö ZTE:lle. Taloussuunnitteluministeri Romulo Neri kertoi senaatin komitealle, että presidentin hallintoon kuuluva vaalikomission johtaja Benjamin Abalos olisi tarjonnut hänelle neljä miljoonaa dollaria, jotta sopimus olisi ohjattu ZTE:lle. Sopimus koski hallinnon laajakaistayhteyksiä. Myöhemmin presidentinkanslia kielsi Neriä antamasta senaatin tutkinnassa lausuntoja asiasta. Todistajat ovat maininneet kaupan ajamiseen liittyen yhtenä rahansaajana presidentin puolison.

Puoli vuotta vaalien jälkeen

Filippiineillä pidettiin toukokuussa vaalit, joissa valittiin muun muassa puolet senaattoreista ja kongressin edustajainhuone. Oppositio voitti selkeästi senaatin vaalit 7 paikalla, kun riippumattomat saivat 2 ja hallitusrintama vain 3 senaattorinpaikkaa. Lisäksi hallituspuolueiden valituista senaattoreista Edgardo Angara ja Joker Arroyo ovat tunnetusti hyvin itsenäisiä ratkaisuissaan.

Vaalien tuloksena oppositiolla oli enemmistö senaatissa, mutta puoluerajat eivät Filippiineillä ole kovin ratkaisevia. Kun heinäkuussa valittiin senaatin toimihenkilöitä, äänesti Manny Villar kahden muun opposition edustajan kanssa hallitusryhmän mukana ja tuli valituksi senaatin presidentiksi. Samalla kaupalla ex-presidentti Estradan poika Jose "Jinggoy" Estrada valittiin senaatin varapresidentiksi.

Kuten aina presidenttikauden puolivälin vaaleissa, presidenttiä tukeva liittoutuma sai ylivoimaisen voiton. Tällä kertaa mielenkiintoisena lisäjännitteenä oli, että hallituksen vaaliliiton kaksi pääpuoluetta asettivat kilpailevia ehdokkaita, kun yleensä yhden edustajan vaalipiireissä on asetettu yhteinen ehdokas oppositiota vastaan. Gloria Macapagal-Arroyon "oma" puolue Kampi yritti vahvistaa asemiaan suhteessa "Fidel Ramosin" Lakas-puolueeseen. Jotain kertoo istuvan presidentin suosiosta se, että Kampi sai vain n. 45 edustajaa, kun Lakas sai yli 90 (tarkka paikkamäärä vaihtelee, koska monet valitsevat puolensa vasta vaalien jälkeen).

Filippiinien edustajainhuoneen erikoisuutena on, että 20 % edustajista valitaan puoluelistoilta. Lain mukaan nämä paikat on tarkoitettu eri marginaalisia väestöryhmiä edustaville ruohonjuuritason puolueille ja suuren rahan valtapuolueilta osallistuminen puoluelistavaaleihin on kielletty. Ehkä siksi vasemmistopuolueet ovat menestyneet listavaaleissa. Tosin äänimäärästä riippumatta yksi puolue voi saada korkeintaan kolme kansanedustajaa.

Tällä kertaa vasemmistolaisten puoluelistojen paikkamäärät laskivat odotusten vastaisesti. Uskonnolliset ryhmät osallistuivat entistä voimakkaammin vaaleihin ja suurimman äänimäärän 93 puolueen joukosta saikin karismaattisen katolisen El Shaddai -liikkeen Buhay-puolue (7,4 %). Toisaalta hallituksen ja valtapuolueiden taustavoimat osallistuivat listavaaleihin aiempaan verrattuna aivan uudella tasolla. Ne perustivat puoluelistoja, vaikka ko. tahot eivät listavaaleihin saisi osallistuakaan.

Presidentti Gloria Macapagal-Arroyon kannalta suurin voitto vaaleissa oli, että edustajainhuoneen pienentyneellä oppositiolla ei ole edellytyksiä saada häntä valtakunnanoikeuteen vuoden 2004 ilmeisestä vaalivilpistä tai korruptiotapauksista. Tänä vuonna on keskusteltu Kiinan valtiollisen ZTE-yhtiön kanssa laajakaistaverkoston rakennussopimukseen liittyvistä lahjuksista. Samoin teemana on ollut presidentinpalatsista kansanedustajille annetut rahalahjat, joilla yhteistyöhalua varmistetaan. Muutama edustaja on myöntänyt rahatarjoukset.

Opposition yhtenä pyrkimyksenä on saada presidentti Arroyo erotettua valtakunnanoikeuden päätöksellä. Filippiineillä voidaan ottaa vain kerran vuodessa kongressissa ajettavaksi esitys presidentin asettamisesta valtakunnanoikeuteen. Parhaiten vakavasti otettavien syytteiden toteutumista voi estää siten, että presidentin tukijat nostavat itse vaatimuksen presidentin saamisesta valtakunnanoikeuteen. Nyt kun presidentin asema on vahva, vietiin kongressiin niin huonosti perusteltu syytelauselma, että presidentin ei tarvitse ainakaan vuoteen odottaa kutsua valtakunnanoikeuteen.

(Pekka Borg)

Ympäristöongelmat vaivana

Lyijyttömän bensiinin käyttöönotto on parantanut Filippiinien ilmanlaatua, mutta silti yli 18 miljoonan ihmisen lasketaan olevan maassa saastuneelle ilmalle altistuneena. Pahin tilanne on Filippiinien suurimmassa kaupungissa, Manilassa.
Maailmanpankin ja Filippiinien terveysministeriön mukaan lähes 5000 ihmistä kuolee vuosittain ennenaikaisesti saasteiden aiheuttamiin hengityselinsairauksiin pelkästään Manilassa. Tämä on yli kymmenesosa kaikista kuolemista metropolissa.

Edistystäkin on saatu aikaan. Manilan lähellä olevien hiilivoimaloiden sulkeminen on vähentänyt hiukkasten määrää hengitysilmassa. Ympäristöjärjestöt ovat pyrkineet osoittamaan, että lisää saataisiin aikaan vähentämällä autoilua ja ottamalla käyttöön esimerkiksi polkupyöriä.

Ryhmä ympäristönsuojelijoita on kritisoinut myös presidentti Macapagal-Arroyoa, joka on ulkomailla esittänyt Filippiinien olevan muuttumassa vihreäksi. Heidän mukaansa Filippiineillä nähty taloudellinen ja ihmisoikeuspolitiikka on muuttamassa maata verenpunaiseksi, kun ympäristöongelmat ja laittomat surmat ovat lisääntyneet. Kalikasan (Nature) People's Network for the Environment -järjestö muistutti myös ilmansaasteista ja veden saastumisesta. Myös ulkomaiset, usein ekologisia ongelmia aiheuttavat kaivosprojektit ovat edenneet presidentin hallintokaudella. Samoin Greenpeace-järjestö on kehottanut hallintoa hyväksymään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä suosivan lain.

Sison oikeuteen

Hollantiin 1980-luvulla paennut kommunistijohtaja Jose Maria Sison on joutunut vaikeuksiin, kun hollantilaisviranomaiset syyttävät häntä Filippiineillä tapahtuneista murhista. Kyseessä ovat vuonna 2003 ja 2004 tapahtuneet vasemmistoarmeija NPA:n johtajien Rodolfo Kintanarin ja Arturo Tabaran murhat, jotka Sison olisi orkestroinut Hollannista käsin poliittisten erimielisyyksien takia. Sison pidätettiin elokuun lopussa Utrechtissä, joskin hän pääsi myöhemmin vapaaksi tutkinnan ajaksi.

Vuonna 1987 Filippiineiltä paennut Sison on hakenut Hollannista poliittista turvapaikkaa, mutta sitä ei ole hänelle myönnetty. Hollannin viranomaiset eivät ole kuitenkaan karkottaneet Sisonia maasta, koska ovat arvioineet, että Sisonin henki voisi olla Filippiineillä vaarassa. 68-vuotias Sison ja Filippiinien kommunistipuolue ovat olleet vuodesta 2002 lähtien EU:n terrorististen organisaatioiden listalla.

Hollannin ja Filippiinien poliisiviranomaiset ovat olleet yhteistyössä ja hollantilaiset ovat vierailleet Filippiineillä keräämässä aineistoa murhasyytteitä varten. Vuonna 1968 maolaissuuntaisen uuden kommunistisen puolueen Filippiineillä perustanut Sison on kiistänyt kaikki syytökset. Ensimmäinen oikeuskäsittely Hollannissa raukesi, kun Sisonia vastaan ei ollut riittävästi aineistoa eikä päätöstä muutettu valitustuomioistuimessakaan. Juttua kuitenkin mahdollisesti jatketaan myöhemmin, mikäli aineistoa löytyy. Sison ilmoitti kuitenkin nostavansa kanteen syyttäjiään vastaan ja hakevansa korvauksia perusteettomasta ajojahdista.

Presidentti Macapagal-Arroyo on julistanut kommunistikapinallisille yleisen armahduksen, joka ei kuitenkaan kata varsinaisia väkivallantekoja. Tällä on tarkoitus saada jumittunut rauhanprosessi jälleen liikkeelle. Tilannetta ei parantanut se, että armeija pidätti edellisissä rauhanneuvotteluissa kommunistien NDF-kansanrintaman valtuuskuntaa johtaneen Elizabeth Principen joulukuun alussa.

Filippiinien ihmisoikeudet YK:ssa

YK:n ihmisoikeuksiin keskittynyt elin UNHCR totesi vastikään raportissaan, että Macapagal-Arroyon hallinto on parantanut toimintaansa pyrkiessään puuttumaan laittomiin surmiin. Toisaalta YK:n ihmisoikeusraportoija Philip Alston kritisoi tapaa, jolla Filippiineillä systemaattisesti "metsästetään" vasemmistokapinallisia. Raportti niputti Filippiinit yhteen 30 muun maan, kuten Venäjän ja Kiinan kanssa, joissa tapahtuu runsaasti laittomia murhia.

Raportin mukaan oikeuslaitoksen prioriteetit ovat hämärtyneet, kun on keskitytty jahtaamaan kansalaisyhteiskunnan johtajia eikä heidän surmaajiaan. Tämä johtuu siitä, että monet hallinnossa ovat päätelleet, että kansalaisjärjestöt toimivat käytännössä NPA-sissiarmeijan verhona. Myös Yhdysvaltain senaatti on todennut, että se haluaa hallinnon tarttuvan aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin ja tuovan näiden tekijät, mukaan lukien sotilaat, oikeuden eteen, ennen kuin Yhdysvallat myöntää Filippiineille lisää sotilaallista tukea.

Pommiattentaatti kongressitalolla

Moottoripyörään asetettu pommi räjäytettiin 14.11.2007 kongressitalon parkkipaikalla kansanedustaja Wahab Akbarin auton vieressä. Akbarin lisäksi kolme kongressin työntekijää kuoli ja 13 loukkaantui. Akbar oli perustamisvaiheessa mukana Abu Sayyafissa, mutta siirtyi sitten politiikkaan, mm. Basilanin saaren kuvernööriksi. Iskussa manilalaiseen Abu Sayyafin käyttämään asuntoon poliisi sai tekijät kiinni ja kolme heistä tapettua.

Työn tilaajasta ei kuitenkaan ole vielä täyttä selvyyttä. Abu Sayyafilla oli syytä kostaa Akbarille yhteistyöstä armeijan kanssa. Toisaalta esiin on nostettu myös Akbarille vaaleissa hävinneen entisen kongressiedustaja Gerry Salapuddinin nimi, mutta hänen osallisuudestaan ei ole mitään näyttöä.

(Pekka Borg)

Rauhanneuvottelut MILF:n kanssa

Hallinto on edennyt rauhanneuvotteluissaan muslimikapinallisten kanssa ja kapinallisryhmittymä MILF (Moro Islamic Liberation Front) arvioi, että lopullinen rauhansopimus sen ja hallituksen välillä voitaisiin solmia ennen vaaleja, jotka pidetään etelän autonomisella muslimialueella ensi vuoden elokuussa. Autonominen alue syntyi vuoden 1996 rauhansopimuksen perusteella, jolloin sopija-osapuolena oli suurin muslimiryhmittymä MNLF (Moro National Liberation Front). Alueen ensimmäinen kuvernööri, entinen MNLF:n johtaja Nur Misuari on kuitenkin ollut kotiarestissa vuodesta 2001 lähtien tällöin tapahtuneen pienimuotoisen muslimikansannousun takia.

Myös 12000 sotilaan MILF ja hallitus pääsivät vuonna 2003 sopimukseen tulitauosta, mutta tästä ei tullut pitkäikäistä. Kädenojennuksena hallitukselle MILF ilmoitti syksyllä, että se vetäytyy Basilanin ja Sulun tukikohdistaan, jotta armeija voisi jahdata paremmin Abu Sayyaf -sissejä, joiden kanssa MILF on aikaisemmin tehnyt yhteistyötä. Armeijan terroristeina pitämä Abu Sayyaf on kuitenkin hajautunut pieniin soluihin, mikä vaikeuttaa operaatioita.

Armahdus Estradalle

Presidentti Macapagal-Arroyo päätti lokakuussa myöntää pitkän harkinnan jälkeen armahduksen vuosituhannen alussa syrjäytetylle presidentille Joseph "Erap" Estradalle. Päätös tehtiin oikeusministeriön esityksen mukaisesti. Armahdus oli myös osa politiikkaa, jonka mukaan yli 70-vuotiaat vangit vapautetaan.
Estrada pyysi jo syrjäyttämisensä jälkeen maan korkeinta oikeutta tunnustamaan hänet edelleen lailliseksi presidentiksi ja myöntämään syytesuojan, koska hän katsoi tulleensa laittomasti syrjäytetyksi. Estrada on toistanut viime päiviin saakka olleensa myös syytön väitettyyn korruptioon ja uhkapelikeinotteluun juetengilla. Estradan on syytetty pistäneensä omaan taskuunsa mm. 130 miljoonaa pesoa tupakkaveron tuottoja.

Ennen armahdusta Estrada todettiin oikeudessa syylliseksi keinotteluun ja tuomittiin 40 vuodeksi vankilaan. Estrada syytti tuomion jälkeen korruptio-oikeusistuinta presidentinpalatsin käsikassaraksi. Myös Estradan poika, senaattori Jose "Jinggoy" Estrada sanoi, että tuomio oli luettu Macapagal-Arroyon hallinnon legitimoimiseksi.

Armahduspäätös sai varsin ristiriitaisen vastaanoton. Mielipidetiedustelujen mukaan kuitenkin esimerkiksi manilalaisista selvä enemmistö kannatti Erapin vapauttamista ja vain reilu kymmenesosa arestin pidentämistä. Estradalla on ollut etenkin köyhemmän kansanosan tuki takanaan. Kritiikeissä huomioitiin, ettei armahdus tehnyt varsinaisesti aikaisempaa korruptiotuomiota tyhjäksi ja Estradan omaisuuden takavararikko on edelleen uhkana. Päätös oli toisaalta myös sidottu siihen, ettei Estrada ilmoittaudu enää poliittiseen virkaan. Tämän Estrada lupasikin ja ilmoitti armahduksen hyväksymisen yhdeksi syyksi sen, että halusi viettää aikaa vakavasti sairaan 102-vuotiaan äitinsä kanssa.

Kritiikeissä muistutettiin, että vankiloissa on paljon muita vankeja, jotka objektiivisin perustein ansaitsisivat armahduksen. Esimerkiksi katolisten piispain kokous nuhteli presidentin hallintoa siitä, että nämä jäävät vapauttamatta, koska heillä ei ole samaa poliittista vaikutusvaltaa kuin Estradalla. Jotkut kansalaisjärjestöt esittivät, että Macapagal-Arroyo pitäisi erottaa tehtävästään ja korvata korkeimman oikeuden johtajan Reynato Punon vetämällä juntalla, mutta Estrada ei yhtynyt näihin vaatimuksiin.


Filippiinit-seuran tiedote
Toim. Sami Noponen
Reiherintie1 B 27
00870 Helsinki
p. 09 - 6986 425


etusivulle  | Filippiinit-sivulle  |  ajankohtaiset poliittiset tapahtumat  |  matkailu  |  lapset  |  ympäristökysymykset  |  naisten asema

Mabuhay 1 2006

Mabuhay 2 2005

Mabuhay 1 2005

Mabuhay 2 2004

Mabuhay 1 2004

Mabuhay 2 2003

Mabuhay 1 2003

Mabuhay 2 2002

Mabuhay 1 2002

Mabuhay 2 2001


© Filippiinit-seura ry
PL 1278
00101 Helsinki

www.filippiinit-seura.fi